sunnuntai, 24. toukokuu 2020

Risto Myllylahti: Pieruooppera

Tällainen kirja tähän rakoon. Sain ystävältä luettavaksi. 

Tohtori Jaakko Lötjönen saa niskoilleen ilkkuvan median ja perisuomalaisen pessimismin keksiessään luonnonmukaisen ratkaisun ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen ja saasteettomaan energiantuotantoon. Lötjönen itse on paitsi hankkeen alkuunpanija myös elintärkeä lenkki uudenlaisen superkaasun tuottamisessa. Kyse on yksityistalouksista kerättävästä suolikaasusta, ns. pieruenergiasta, joka päihittää energiatehokkuudessa kaikki muut energiantuotantotavat.

Kirjassa seurataan, kuinka laboratorioksi muutettu navetta ja yhden käden sormin laskettava tiedemiesryhmä laajenee maailmanlaajuista kiinnostusta herättäväksi bisnekseksi ja Lötjösestä tulee kansainvälisesti tunnustettu visionääri ja poliittinen vaikuttaja. Siinä ohessa Lötjönen nai työntekijänsä, Riikan, ja saa Floridaan suunnatun terapiamatkan jälkimainingeissa jälkikasvuakin. 

thumbnail%20%283%29.jpg

Tarinan idea on sinällään ihan hauska, vaikka pieruvitsit eivät jaksaisikaan naurattaa, mutta kirjan toteutus ei ainakaan minua viehätä. Yli puolet kirjasta on hankkeen edistymisen melko suoraviivaista ja tylsää seurantaa ja oikeasti hauskoja kohtia on tosi vähän. Toisaalta, en varmastikaan kuulu tämän kirjan kohderyhmään, vaikka olenkin ilmastoasioista kiinnostunut. 

keskiviikko, 6. toukokuu 2020

Blogi odottaa kirjaston aukeamista

Kirjastojen pitäisi aueta, mutta ainakaan Torniossa näin ei ole vielä tapahtunut. Äänikirjoista ei tullut minun juttuani ja e-kirjojen lukeminen rasittaa silmiä, vaikka kuinka yrittää säätää näyttöasetukset sopiviksi. Nyt olen jo yli viikon odottanut, että pääsisin käsiksi niteisiin. Täällä blogissa näkyy käyvän ihmisiä tasaisena virtana, vaikka en päivittäisi mitään, siksi tämä ilmoitus. Lukuprojekti elää yhä ja jatkuu heti, kun saan ajatuksen voimalla Tornion kirjaston muurit murrettua. 

sunnuntai, 26. huhtikuu 2020

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää (äänikirja)

26-vuotias Louisa "Lou" Clark elää vanhempiensa kodin varastohuoneessa ja kantaa harteillaan suurta vastuuta vanhempiensa, sisarensa, ja tämän aviottoman pojan rahallisesta selviytymisestä. Perheen talous suistuukin kuilun reunalle, kun Lou saa potkut työstään, eikä tarjolla ole kuin huonopalkkaisia pätkätöitä. Työvoimatoimiston kautta hän päätyy kuuden kuukauden työsuhteeseen yläluokkaiseen perheeseen, jonka aikuinen poika, Will, on halvaantunut moottoripyöräonnettomuudessa. Palkka on hyvä, mutta Will on synkkä ja ilkeä, ja Lou tarvitsee kaiken tahdonvoimansa jaksaakseen työssään. Viikkojen kuluessa Will ja Lou löytävät kuitenkin sarkastisen huumorin myötä yhteisen sävelen ja oppivat pitämään toisistaan.

Erään sattumalta kuullun keskustelun jälkeen Lou ymmärtää, että Willin tilanne on luultuakin synkempi, eikä mies näe enää mitään virkaa jatkaa elämäänsä pyörätuolin vankina. Louisalla on kuusi kuukautta aikaa taikoa Willin värittömään arkeen sisältöä, joka saa hänet muuttamaan mielensä. 

kerro-minulle-jotain-hyvaa.jpg

Ensimmäinen kokonaan äänikirjana kuunneltu kirja. Lukeminen niteenä olisikin ollut kärsimystä. Tämä oli ajoittain sellaista jorinaa, että olin kiitollinen mahdollisuudesta kutoa, kokata, lenkkeillä, siivota samalla, kun kuuntelin kirjaa.

Kirjailijan nimi oli tuttu, mutta yhtään näistä en ole aiemmin lukenut. Valitsin tietoisesti pehmon kirjan, vaikka en yleensä pidä tällaisista. No, kyllähän minä makuni tunnen: välillä tätä kuunnellessa todella kyllästyin. Tämän luettuani kuitenkin ymmärsin hyvin, mikä näissä kirjoissa ihmisiä viehättää. Tarina ei suo lukijalle yllätyksiä, päinvastoin, tulevat käänteet voi hyvin arvata ennalta, mutta se ei pilaa iloa niiden tapahtumisesta. Tuntuukin, että jollain tavalla tämä kirja auttoi minua sisäistämään tällaisen kirjallisuuden pointin. Kyse ei ole siitä, että nämä tarjoaisivat lukijalle uusia oivalluksia tai suuria elämyksiä. Kyse onkin siitä, että nämä vahvistavat lukijassa jo olevia toiveita seuraamalla samaa hyvän olon kaavaa. Tietynlainen kaavamaisuus ja ennalta-arvattavuus on tarkoituksenmukaista. Tässä kirjassa käsiteltiin vakavaa aihetta (eutanasiaa), mutta mielestäni se katosi kaiken hömpän alle ja kaiken lisäksi tällainen hyvänmielenkirjallisuus liitettynä näin vahvaan sanomaan oli mielestäni liian karkeassa ristiriidassa. 

Lyhyesti sanottuna: tämä ei ollut omaan makuuni ja ehkä juuri siksi kirja tuntui tajuttoman pitkältä, mutta draamasta ja romantiikasta pitäville Jojo Moyes on varma valinta. Toimii hyvin äänikirjana. Tästä kirjasta on ilmeisesti tehty myös elokuva. 

lauantai, 25. huhtikuu 2020

Dekkarit/Jane Harper: Luonnonvoimat (E-kirja, äänikirja)

Kun viisi BaileyTennantsin työntekijää suuntaa ryhmäytymisretkelle Australian villiin luontoon, pahamaineiselle ja armottomalle Giralangin ylängölle, ilmassa leijailee myrskypilviä ja pahoja enteitä. Ylänkö on kuuluista yli kaksikymmentä vuotta sitten tapahtuneesta murhasarjasta, mutta sitäkin enemmän naisia kavahduttaa jäätävän kylmä sää, kitkaiset keskinäiset suhteet, ja porukan heikot suunnistus- ja erätaidot. Ei ihme, että ensimmäisen telttayön jälkeen ryhmä eksyy polulta ja katoaa keskelle erämaata.

Etsinnät ovat täydessä vauhdissa, kun neljä ruhjoutunutta ja hätääntynyttä naista löytää takaisin ihmisten ilmoille, mutta missä on piikikäs ja kylmäkiskoinen Alice Russel, jonka yhteistyö poliisin kanssa BaileyTennantsiin liittyvässä rahanpesujutussa on rikoksen selvittämisen kannalta avainasemassa? Tätä lähtee selvittämään keskusrikospoliisin talousyksikön tutkija Aaron Falk työparinsa Carmen Cooperin kanssa. 

luonnonvoimat.jpg

Tämä toinen Harperin romaani on yhtä lailla hyvää lukemista kuin edellinenkin, mutta ei aivan yhtä addiktoiva kuin Kuiva kausi. Pidin psykologisesta lähestymistavasta ja henkilöhahmot on tässäkin kuvailtu syväluotaavasti. Erityisen mieltä kutkuttavaa on se, kuinka jokaisen naisen luonteessa on jokin piirre, joka on hunnutettu piiloon. Niin kuin ei oikeassakaan elämässä ihmistä voi oppia todella tuntemaan heti ensitapaamisella, tässäkin jokaiseen henkilöhahmoon on tutustuttava asteittain, pikkuhiljaa. Tällainen analyyttista mieltä kiusoitteleva teksti kiehtoo etenkin naislukijoita, niin minuakin, joskin osan kohtauksista olisin ehkä itse karsinut pois. Karsiminen olisi supistanut sivumäärää, mutta samalla tarinasta olisi tullut karskimpi ja raamikkaampi. 

Tämä Luonnonvoimat onkin dekkari, joka saattaa pitkästyttää mieslukijoita, mutta toisaalta talousrikokset ja rahanpesuun liittyvän rikoksen rakenne kiinnostaa perinteisesti enemmän miessukupuolta. Tässä kirjassa bisnes on kuitenkin toissijainen juttu ja lukiessa pohdinkin miksi päähenkilö on töissä juuri talousrikoksia selvittävässä yksikössä, vaikka talousrikoksilla ei ole ollut näissä kirjoissa merkittävää roolia?

Syy, miksi itselleni epätyypillisesti erottelen miehet ja naiset on se, että joskus sillä on merkitystä. Olkoon sitten yleistämistä tai ei; naiset ja miehet eivät ole toistensa peilikuvia. Yhä edelleen vuonna 2020 naiset tarkkailevat ympäröivää maailmaa miehiä analyyttisemmin ja miehet konkreettisemmin ja teknisemmin. Tämä totta kai vaikuttaa myös lukukokemukseen.  

torstai, 23. huhtikuu 2020

Dekkarit/Jane Harper: Kuiva kausi (E-kirja, äänikirja)

Aaron Falk palaa vanhoille kotikonnuilleen Kiewarran pikkukaupunkiin kuultuaan, että hänen nuoruudenystävänsä Luke Hadler on tappanut itsensä, vaimonsa, ja kuusivuotiaan lapsensa jättäen henkiin vain perheen vauvaikäisen kuopuksen. Perhesurmasta syytetään Australian maataloutta julmasti kurittavaa kuivuutta ja sen aiheuttamia taloudellisia vaikeuksia, mutta Luken isää kalvaa epäilys, että hänen poikansa olisi mahdollisesti syyllistynyt ikätoverinsa murhaan jo vuosikymmeniä aiemmin. Saadakseen mielenrauhan hän pyytää Falkin selvittämään poikansa salaisuuksia, mutta pian Falk saa todeta, että Kiewarran kaupungissa kerran saatu leima seuraa miestä koko elämän. Menneisyyttään ja suttuista mainettaan edellä työntäen Falk liittoutuu paikallisen poliisin kanssa ja tarkemman tutkinnan alla jo todistettuna pidetty perhesurma ei enää näytäkään niin yksiselitteiseltä. 

lataus.jpg

Jane Harperista tuli tämän teoksen myötä sellainen kirjailija, jonka uutta tuotantoa jään mielenkiinnolla odottamaan. Tiedän, että Harperilta on jo ilmestynyt toinen kirja, Luonnonvoimat, ja sen aionkin lukea seuraavaksi. Nautin suuresti näin sulavasti eteenpäin soljuvasta tekstistä, joka yltyy välillä lähes runolliseksi. Harvoin nykydekkareissa loppuratkaisu pysyy yhtä hyvin verhottuna viimeisiin lukuihin asti ja harvoin saa lukea dekkaria, joka sisältää yhtä monta vastenmielistä henkilöhahmoa ilman, että niiden inhoaminen nakertaa lukemisen nautintoa. Ehkä pari rosotonta naista sivuosassa, muuten jokaisessa tuntui olevan jotain häröä. 

Tämä kirja ei pääse vielä Omat suosikit -kategoriaan, mutta häilyy aivan siinä rajalla. Kelpo kirja tämä ehdottomasti on ja toimii myös äänikirjana paremmin kuin edelliset, vaikka lopulta päädyinkin lukemaan e-kirjana. Harmittaa, etten saa näitä niteinä. Jos kädessä olisi kirja eikä kännykkä, nauttisin lukemisesta monin verroin enemmän.