tiistai, 12. marraskuu 2019

Jeremei Aipin: Siperian veriset lumet

Nyt hypättiin saamelaisten elämästä hantien matkaan. Kirja kertoo vuonna 1933-1934 tapahtuneesta ostjakien (hantien) kapinasta ylivoimaisia neuvostojoukkoja vastaan. Melko rankkaa luettavaa, mutta niille joita tällaiset todellisiin tapahtumiin linkittyvät ahdistavan realistisilta tuntuvat sotakuvaukset eivät masenna, tämä voi olla mieltä avartava teos. Itse en ikipäivänä lukisi uudelleen.

Siperian_veriset_lumet_Cover_nettiin.jpg

torstai, 7. marraskuu 2019

Niilo Aikio: Tanssi paholaiselle

Nuori saamelaistyttö Magga elää Tenonlaakson ankarissa olosuhteissa, joissa elämä on riippuvainen varhain opistuista selviytymistaidoista ja periksiantamattomasta sitkeydestä. Onnettomasti päättyneen ihastumisen ja traagisen menetyksen myötä Magga joutuu lähtemään kotoaan ja päätyy Reudun perheen poropiiaksi siidaan. Vaikka elämä on kovaa, Magga elää piikana turvattua elämää, kunnes joutuu raiskatuksi ja tulee raskaaksi. Siitä eteenpäin jokainen päivä on tuskallista taistelua luontoa, tuomitsevia ihmisiä, häpeää ja lohdutonta yksinäisyyttä vastaan. Jopa oma äiti kääntää selkänsä tyttärelleen ja tämän Piera-pojalle.

tanssi-paholaiselle.jpg

Niilo Aikion kirjoitustyyli on hyvin suorasukaista ja kaunistelematonta, ja tarina kertoo yhtä paljon vallitsevista olosuhteista ja saamen kansan elämästä kuin itse päähenkilöstä, mutta kenties juuri siksi tämä Tanssi paholaiselle minua niin kovasti kiehtoikin. Tällaisia kirjoja tulee vastaan aniharvoin. Itselleni taisi olla ensimmäinen. Saamelaiskulttuuri on vähän kuin saimaannorppa: siellä se möllöttää omalla reviirillään, eikä siihen sovi ulkopuolisten kajota. Sopii ihastella kaukaa, mutta lähelle ei saa mennä. En ole maailman umpimielisin ihminen, siksi minun on vaikea ymmärtää umpimielisyyttä. Ottaen huomioon saamelaisten historian käsitän kyllä syyt miksi ja miltä he tahtovat suojautua, mutta liiallinen herkkyys ja puolustusvalmius ei ole paras tapa nostaa suojellun kulttuurin arvoa. 

Tässä kirjassa pidän päähenkilön kovuudesta. Nyt ei ole kyse mistään ikäväänsä itkevästä pikkutytöstä vaan elämästään ja lapsestaan vastuuta kantavasta itsenäisestä nuoresta naisesta, joka kerta kerran jälkeen nousee ahdingosta ja on kyvykäs tekemään rankkoja valintoja selviytyäkseen ja antaakseen isättömälle lapselleen mahdollisuuden.      

perjantai, 1. marraskuu 2019

Akram Ailisli: Kiviset unet

Azerbaidzaniin sijoittuva Kiviset unet kertoo näyttelijä Sadai Sadyglysta, joka yrittää auttaa Bakun levottomilla kaduilla julman väkivallan kohteeksi joutunutta armenialaista naapuriaan, mutta päätyykin itse henkihieverissä sairaalaan. Maatessaan tiedottomana sairaalavuoteessa Sadai palaa muistoissaan menneisyyteen, aikaan jolloin hän tutustui vaimonsa isään, tohtori Abaselijeviin, ja vaelsi tämän seurassa kotikylänsä, Ailisin, kirkoissa ja ympäristössä kuunnellen tarinoita surullisista ihmiskohtaloista ja armenialaisiin kohdistuneista raakuuksista, väkivallasta jonka vaikutukset jättivät sukupolvesta toiseen periytyviä haavoja. Tämä on kirja siitä, kuinka ihmisen inhimillisyys voidaan haudata ja korvata sokealla mielivallalla, mutta samalla tämä kirja kertoo myös niistä ihmisistä, jotka periksi antamatta urheasti pitävät tuota inhimillisyyttä elossa.

Kiviset%20unet.jpg

"Miksi hänelle tuli raskas olo, kun hän näki raskaana olevia naisia tai nuoria pareja, jotka kävelivät puistoissa tai bulevardeilla? Oliko hän todella ainoa, joka pelkäsi noiden ihmisten tulevaisuuden vuoksi?" Akram Ailisli/Kiviset unet

Kansi kuvaa hyvin sisältöä. Hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä, mutta jos on jo valmiiksi menettänyt uskonsa ihmiskuntaan tätä kirjaa ei missään nimessä kannata lukea. Ensimmäisen luvun jälkeen vielä ajattelin, että tämä on kaunis ja jotenkin rauhoittava teos. Toisen luku sai ajattelemaan, että olisipa kiva jos omistaisi tynnyrillisen maailman tappavinta ruttoa, jolla voisi hävittää ihmisrodun kerta laakista. 

keskiviikko, 30. lokakuu 2019

Naja Marie Aidt: Carlin kirja

Pieni kirja suuresta surusta. Alusta asti oli selvää, että tämä on tragedia. Tarina 25-vuotiaana traagisesti kuolleesta Carlista, välähdyksenomaisia otteita syntymästä aina elämän viimeisiin hetkiin asti, ja omaisten surusta ja kaikennielevästä ikävästä. Surua ja tragedian syitä käydään läpi mm. mytologian, kirjallisuuden, unien, psykiatrian ja lääketieteen keinoin. Jokainen äiti voi samaistua kirjailijan (tämä on tositarina) välittämiin tunteisiin, vaikka ei omakohtaisesti olisi koskaan lasta menettänytkään. Jos tämä kirja ei herätä minkäänlaisia tunteita, täytyy lukijan olla sisäisesti kuollut. 

thumbnail.jpg

"Sinussa oli jotain sellaista mille minulla ei ole sanoja. Jotakin läpinäkyvää mikä sai sinut kärsimään, yksin, hiljaisuudessa." - Naja Marie Aidt/Carlin kirja

Minulla kului lukemiseen pari tuntia. Teksti on ilmavaa ja koostuu kirjailijan omien muistojen ja mietteiden lisäksi runoista ja sitaateista. Erityisen koskettavaa tässä teoksessa on se, kuinka kuolleen elämää ja ajatuksia mennään niin lähelle, melkein iholle kiinni. 

keskiviikko, 30. lokakuu 2019

Bruno Ahveninen: Rukajärveltä siviiliin - kivääri vaihtuu pokasahaan

Aiemman lukukokemuksen perusteella osasin ennakkoon pelätä tätä kirjaa, mutta sisältö oli hiukan helpommin nieltävää kuin Ahveniselta jo lukemani Jäähyväiset pokasahalle, vaikka tässäkin romaanissa ärsyttivät henkilöiden irrallisuus ja dialogin tyhjänpäiväisyys. Kirjan nimi kertoo tarinasta kaiken oleellisen: sota-ajan Suomea ja sodasta kotiutuvien miesten ihmiskohtaloita ja historiallisia faktoja, mutta harmillista kyllä se on sitä samaa historiaa, jota kerrataan joka vuosi ennen ja jälkeen 6.12. ja itse olisin toivonut enemmän mielenkiintoisia sattumia, joista eivät historiankirjat kerro. Jos kirjoittaa todellisista tapahtumista pitää valita sellaiset tapahtumat, joissa on jotain pontta ja intoa, pelkkä eteenpäin mataaminen ei riitä. Niin, ja edelleen tympäsi lukea kiroilevien ukkojen juomingeista ja kiusaantua kömpelöistä kähmintäkohtauksista.

Rukaj%C3%A4rvelt%C3%A4_siviiliin.jpg

Pitäisiköhän minun tehdä päätös, etten kirjoita itselleni epämieluisista kirjoista mitään? Ei tämän blogin tarkoitus ole mollata ketään. Tästäkin kirjasta voi moni tykätä. Nyt se vain sattui sellaisen ihmisen käteen, joka ei siitä välittänyt.