maanantai, 8. maaliskuu 2021

Pahoittelen kirjoitustaukoa

Aika noloa pitää näin pitkä lukutauko, mutta palkkatyöt ovat vieneet mehut ja ajan sen verran tehokkaasti, ettei päivän päätteeksi ole jaksanut avata kirjaa. Nyt olen kuitenkin korkannut uuden teoksen ja lähiaikoina blogini saa jatkoa. Tällä kertaa luvussa on kirja, jota en hakenut kirjastosta. Se lähetettiin minulle arvostelukappaleena BoD kustantamolta. Siitä lisää tulevana viikonloppuna. Mukavaa maaliskuun jatkoa kaikille ja antoisia lukuelämyksiä! 

keskiviikko, 11. marraskuu 2020

Doctor Ammondt: Herkules!

"Vapaus on, että kasvamme vastakohtien yli, omien torniemme yli, hyväksi ja pahaksi mieltämiemme asioiden yli. Silloin ne tornit luhistuvat itsestään." Doctor Ammondt/ Herkules!

thumbnail%20%2835%29.jpg

Mietin tuossa lukiessa parasta tapaa kuvailla tätä kirjaa. Sitten kirja antoi minulle vastauksen ihan itse: tämä kirja on kosto Kaalimadolle. Kosto kaikille niille lukemattomille naisille suunnatuille seksileluille, jotka ovat heikon itsetunnon omaavien miesten mielestä suuri uhka heidän miehisyydelleen. Miesten seksilelut ilmeisesti ovat ok, mutta ei naisten. Jos oikein kärkkäästi lähtisin tämän kirjan sisältöä kuvaamaan, voisin sanoa, että päähenkilön mielestä naisten tehtävä on toimia miesten tarpeiden ja luontaisen metsästysvietin mahdollistajana, mutta naisten pyrkimys löytää omat tarpeensa ja luontaiset halunsa ovat pelkää haihattelua ja teennäinen yritys nujertaa miehisyyden herkät, ikiaikaiset rakenteet.  

Tässä kirjassa mies paljastaa häpeilemättä heikot kohtansa: murentuneen itsetuntonsa, tosielämän kanssa törmäyskurssilla olevan äitelän naiskuvansa, ikäkriisinsä, yksinäisyytensä ja katkeruutensa. Naislukijoita kehoitan ottamaan kirjan huumorilla. Liika ryppyotsaisuus tätä lukiessa nostaa veren maun suuhun. Kirjoittaja mm. toistuvasta muistaa mainita, kuinka on joutunut maksamaan elatusmaksut vaikka nainen on löytänyt toisen miehen, mutta sen hän toteaa vain kuin sivumennen, että on itse mennyt naimisiin alunpitäenkin vain käytännön syistä, ei siksi että olisi naisestaan oikeasti välittänyt. Ainakaan sillä tavalla kuin naisesta kannattaisi välittää ennen naimisiin menoa.

Oman osansa huonoon naismenestykseen kertoja myös sivuuttaa vähän kuin luonteenpiirteenä, kiinteänä osana itseään. Siis sen älyttömän asioiden romantisoimisen ja idealistisuuden, joka tuhoaa kaikki mahdollisuudet terveeseen, tasapainoiseen parisuhteeseen yksinkertaisesti siitä syystä, ettei noin itseensä ja omiin aatteisiinsa kietoutunut ihminen voi mitenkään toimia arjessa kovin rationaalisesti. Tuollaisten utopialasien läpi katsottuna ihmiset tuottavat aina pettymyksen, muuta mahdollisuutta ei ole, koska ihmiset muuttuvat siinä missä maailmakin. Jos joku ei pysty kehittymään ja kasvamaan tuon muutoksen mukana, hän jää ikuisesti sikiöasteelle. Ei elämästä silloin mitään tule. Ehei! Tuollainen ei ole muuttumaton luonteenpiirre vaan luonteen heikkous. Luonteenpiirre se on vain siinä tapauksessa, että se on osa persoonalisuutta ja antaa tälle 'toimivalle yksikölle', jota ihmiseksi kutsutaan, persoonallisen lisävärin. Tukisi tämän minuutta ja itseyttä. Mutta tämän kirjan kertojan tapauksessa tuo piirre on vallannut koko persoonan kuin mikäkin katala loinen, joka munii munansa hyönteisen sisälle, missä toukat sitten kuoriuduttuaan syövät isäntänsä sisäelimet. 

Kokonaisuutenaan tämä kirja on kirjoitettu todella hyvin. Pohdiskelevasta, ajatusten virtaa muistuttavasta tyylistä huolimatta kertoja ei jaarittele tyhjänpäiväisiä vaan kaikki kirjoitettu tukee kokonaisuutta oikein mallikkaasti. Vaikka juonenkäänteitä ei ole, kyllästymään ei pääse. Löysin tästä paljon joko tarkoituksellista tai tahatonta huumoria, todennäköisesti kumpaakin, ja naislukijoita kehoittaisinkin nauramaan ärtymyksen päälle. Filosofinen puoli ei missään vaiheessa ylittänyt edes tällaisen amistaustaisen keskivertopulliaisen ymmärrystä, joten helppoa luettavaa niillekin, jotka eivät yleensä tällaista kirjallisuutta lue. 

perjantai, 30. lokakuu 2020

Jorge Amado: Ihmeiden markkinat (jäi kesken)

Kerronpa miksi tämä kirja jäi minulta kesken. Järkeilin, että koska aikoinaan jätin Aapelin savoksi väännetyt pakinat lukematta kielimuurin vuoksi, voin sallia itselleni tästä opuksesta luopumisen ilman suurempia tunnontuskia, koska nyt on ilmeisesti kyse niin ilkeästi hiertävästä kulttuurien yhteentörmäyksestä, etten kykene tätä närkästymättä lukemaan.

thumbnail%20%2834%29.jpg

Ensimmäisillä sivuilla ärsyynnyin siitä, kuinka paljon tässä jaariteltiin asioista, jotka liittyivät päähenkilön, Pedro Archanjon, kuuluisuuteen nostaneista sattumuksista. Sitten ärsyynnyin tajuttuani, että tämä kirja tosissaan alkaa päähenkilön kuolemasta. Yleensä se ei haittaa, mutta nyt se hiersi häiritsevästi koko luku-urakan ajan. Vauhtiin ei päästy millään. Ei sitten millään! Olen edelleen epätietoinen siitä, onko tässä romaanissa selkeää juonta ollenkaan. Siitä olen kuitenkin varma, että kirjan tarjoama naiskuva on raivostuttava! ja huorien asuttaman Bahian muut eläjät on kuvattu täysin tarpeettomalla pateettisuudella. Ihmeiden markkinat leipoo ihmeitä väkipakolla sieltäkin, missä ei ole ihmettä nähty sitten napanuoran katkaisun. 

Kiitos, Jorge Amado. Sait minut vihaamaan Brasiliaa. Toivottavasti vastaan tulee muitakin brasilialaisia kirjailijoita, jotka muuttavat mielipiteeni.  

keskiviikko, 21. lokakuu 2020

Ingvar Ambjørnsen: Tiputanssi

Ellingissä ei ole muuta vikaa kuin se, ettei hän viihdy muiden kuin äitinsä seurassa - ja ehkä se, ettei hän millään taivu hyväksymään yhteiskunnan omituisuuksia. Tämäkin seikka muodostuu ongelmaksi vasta sen jälkeen, kun äiti kuolee eikä Elling osaa pitää itsestään huolta. Hänet lähetetään pienessä Brøynesin kylässä sijaitsevaan mielisairaalaan toipumaan menetyksestään - ja ehkä myös oppimaan ihmisten tavoille. Huonetoverikseen Elling saa kiusallisella tavalla omalaatuisen Kjell Bjarnen, joka ei osaa hävitä korttipelissä ja on mitä ilmeisemmin piilohomo siitä huolimatta, että hänellä on tapana lueskella iltaisin miestenlehtiä ja saada niistä ahdistusta. Elling kuluttaa päivänsä kuljeskelemalla ulkona, siivoamalla pakonomaisesti sairaalan käytäviä, tutustumalla hiukan vastentahtoisesti huonetoveriinsa, ja haaveilemalla hoitaja Gunnista. 

142384_233756.jpg       

Takakannessa kehutaan, että tämä romaani saa nauramaan vedet silmissä. En nauranut missään vaiheessa, mutta hymyilin kyllä ajoittain. MInua kiusasi ehkä se, että kirjan päähenkilö muistutti sisäiseltä maailmaltaan autistista ihmistä, enkä osaa nauraa henkilölle, jolle voisin antaa diagnoosin. Mutta ei tästä silti tarvitse mieltään pahoittaa. Tiputanssi on sellaista kevyttä kirjallisuutta, jota lukiessa ei tarvitse kauheasti päätään vaivata.

torstai, 8. lokakuu 2020

Outi Alm: Veden viiltämä

Lapsensa taposta vankilatuomion kärsinyt Reetta palaa muurien takaa äreän ja tyrannimaisen isänsä luokse lähelle Imatrankosken kuohuja. Elämä vankilan seinien ulkopuolella ei kuitenkaan ole helppoa. Harteilla makaavat vanhat synnit ja aiemmilta sukupolvilta perityt vaikenemisen kahleet, joita Reetta yrittää ymmärtää tutkimalla isoisänsä jäämistöstä löytyneitä vanhoja valokuvia. Kysymyksiä on paljon, mutta kuulevia korvia vähän, ja Reetan kaipuu seurata isoäitinsä jalanjälkiä Imatrankosken tappavaan virtaan kasvaa päivä päivältä. Koko sukua tuntuu vainoavan valjastettuun koskeen liittyvä kirous.

12259863.jpg

Tätä lukiessa mietin, kenen kannattaisi lukea tällainen kirja? Tulin siihen tulokseen, että tätä kirjaa voisi suositella niille, jotka 'heittävät sen ensimmäisen kiven' kykenemättä millään tavalla asettumaan niiden äitien ja isien asemaan, joille jokainen päivä on tervassa rämpimistä. Joilla ei yksinkertaisesti ole ketään ja jokainen teko tuntuu johtavan vain uuteen umpikujaan. Samoin tämä kirja olisi oivallinen opetus niille, jotka jättävät puolisonsa yksin lapsen synnyttyä ja ovat sitten uuden kullan kainalosta huutelemassa ja ohjailemassa, kuinka lasta pitäisi kasvattaa. Ihmisille, jotka luulevat, että elämä on mustavalkoista. Sellaisille ihmisille tätä kirjaa voisi suositella. Mutta minulle tämä oli liikaa. Aivan liian ahdistava ja todentuntuinen kirja.