Johannes Richterin erehdys kertoo 1600-luvun Saksassa väärin perustein tuomitusta rehellisestä ja oikeudenmukaisesta Johannes Richteristä, joka paettuaan pyövelin soihtua Ruotsiin päätyy tuomariksi pieneen kylään lähelle Norrköpingiä. Richter saa ensimmäiseksi jutukseen vanhan miehen tapon, josta on laitettu syytteeseen ilveilijäporukan mukana kylään saapunut nainen, Karin Henriksdotter. Samalla, kun hän osin kyläläisten ja kylässä valtaa pitävän suvun painostamana, osin kokemattomuuttaan langettaa kuolemantuomion viattomalle naiselle, hän langettaa tuomion myös itselleen. Seuraavana keväänä Karin Henriksdotterin teilipyörään sidottu ruumis ajaa Richterin syyllisyydentunnon ja katumuksen piiskaamana etsimään totuutta, jolta aiemmin ummisti silmänsä.

Kirjan takakannessa kerrotaan, että Johannes Richterin erehdys on Aulis Aarnion kolmas historiallinen romaani, joten seuraavat kaksi luettavakseni tulevaa kirjaa ovat mahdollisesti saman kirjailijan teoksia. Tämä romaani oli tyylillisesti erilainen kuin aiemmin lukemani Herra Himmelsraumin päiväkirja, ja tarinan puolesta tämä viehätti itseäni enemmän. Potentiaalisia murhaajia on useita, mutta motiiviksi tarjottu varkaus ei tunnu oikealta missään vaiheessa, siksi kirja pitää lukijan otteessaan aina viimeisille sivulle saakka. Oikeassa mielentilassa Johannes Richterin erehdys onkin ihan antoisaa luettavaa, mutta tarinaan upotettu filosofinen arvojen ja oikeudenmukaisuuden pohdinta nielee juonesta vauhtia ja terävyyttä. Kyse ei siis ole mistään dekkarista. Tämä kirja sopii paremmin pimeisiin syysiltoihin kuin kesämökkilukemiseksi.