"Avasin silmäni ja valitsin esikuvikseni ketun ja leijonan. Kettu aavistaa vaarat ja leijona karkottaa sudet. Vaaroja olen osannut aina väistää, mutta sudet kyllä pelottavat minua. Enkä ole varma, onko minusta leijonaksi." Aulis Aarnio/Kettu ja leijona

Kettu ja leijona sijoittuu 1600-luvun Saksaan. Jan palaa takaisin pikkukaupunkiin, jossa eli nuoruutensa vahvatahtoisen ja kovapintaisen tuomari Johannes Pauluksen holhokkina. Janin nuoruudenrakkaus Margerite on mennyt naimisiin itseään paljon vanhemman Pauluksen kanssa, mutta Janin palattua vanha suola janottaa ja Jan ja Margerite ajautuvat salasuhteeseen.

Janin ja Pauluksen keskinäiset välit eivät ole kitkattomat ja asiaa pahentaa kaupungissa vallitseva myrskyisä ilmapiiri käsityöläisten kapinoidessa Pauluksen keräämiä alituiseen nousevia veroja vastaan. Sisäisten ristiriitojen repimällä Janilla on vaikeuksia valita puolensa. Hän tuntee uskollisuutta vanhaa holhoajaansa kuin myös myötätuntoa vääryyttä kokeneita käsityöläisiä kohtaan. Kun jesuiitta Laurentius leimaa Janin harhaoppiseksi ja uhaksi uskonpuhdistukselle, Jan löytää itsensä myrskynsilmästä, josta ainoa tie ulos on pyöveli tai luotettu ystävä Hubertus.

Kettu ja leijona on jo kolmas lukemani Aulis Aarnion kirja. Jos lukemaani oikein tulkitsen, tämä on keskimmäinen kolmesta historiallisesta romaanista. Teksti on vahvasti kuvailevaa ja viipyilevää. Etiikan, oikeutuksen ja oikeudenmukaisuuden, valtasuhteiden ja arvojen pohdinta ajaa tärkeydessä juonen edelle. Minä en tästä pidä, mutta joku muu voi pitää. Itselleni koko kirjan upein kohta taisi olla luku 31, vaikka juonen etenemisen kannalta tuolla unella ei ollut edes merkitystä. Olenkin päätynyt siihen tulokseen, ettei Aarniosta tullut lempikirjailijaani. Tämänkin romaanin 450 sivua olisi voinut tiivistää määrällisesti puoleen. Omaan makuuni näistä löytyy aivan liikaa turhia sanoja, vaikka pidänkin Aarniota taitavana kirjoittajana.