Sanon ihan suoraan, että Don Juan on hahmona yksi suurimpia inhokkejani. Jo ensimmäisten sivujen jälkeen olin varma, että jos kykenen lukemaan tämän loppuun saamatta silmäkuppaa, jätän tarkemman kirja-analyysin tekemättä ja siirryn suoraan seuraavaan teokseen - joka toivottavasti ei ole Don Juanin päiväkirjan limainen jatko-osa.

Tässä kyseisessä tarinassa Don Juan saa kuninkaalta ukaasin mennä naimisiin kuukauden sisällä, muuten niljakas naistennielijämme joutuu verenjanoisen inkvisiittorin eteen. Sitten Don Juan rakastuu palavasti kauniiseen Doña Anaan, jonka neitsyys on kuitenkin luvattu toiselle miehelle. Rakkaustarinasta tulee kohtalokas pelastusoperaatio, joka lopulta vie Don Juanin hengen (oijoi ja voi.. oliko tuo spoileri!) ja kaikessa hässäkässä paljastuu myös julman markiisi Don Pedron kruununvastainen juonittelu. Naisten vikittelyn ohessa tarinassa palataan Don Juanin lapsuuteen ja paljastetaan, kuinka jalkavaivaisesta orpovauvasta ja nunnaluostarin apupojasta tulee ensin ryöväri, sitten aatelinen naistenmies.

Etukannesta takakanteen kiusallinen lukuelämys. Teksti tuntui niin teennäiseltä ja liioitellulta, ettei sitä voinut lukea montakaan sivua hankaamatta silmämunia santapaperilla. Eroottisten kohtausten vuoksi tätä ei kannata lukea, eikä sen paremmin seikkailun ja vauhdin vuoksi. Ylilyövän 'pyöristetty' ja kiemurteleva kirjoitustyyli tappaa jännityksen ja erotiikka on kuvattu niin tahmaisesti, ettei siitä pysty nauttimaan. En tiedä miten tämä uppoaisi johonkin Harlekiini-romaanien massakuluttajaan, mutta ainakin minulle Douglas C. Abrams aiheutti lähinnä henkistä ihottumaa.