KALLE PÄÄTALON KIRJOISTA LUETTU:

Ihmisiä telineillä (luettu huhtikuussa 2019) on kertomus rakennusmestari Mauno Joensivusta ja hänen mielenliikkeistään kipeän eron aikana ja henkisestä eheytymisestä eron jälkeen. Takakannessa lukee: "epäonnistuneen avioliittonsa tilalle hän rakentaa uuden totuudesta tinkimättä ja aiempia vaiheitaan kaunistelematta". Mutta minun mielestäni tässä kirjassa Mauno ei muuta teekään kuin kaunistelee tekemisiään. Äijä pettää monta kertaa vaimoaan, mutta vääntää ja kääntää asioita aina pohjimmiltaan naisten syyksi. Lukiessa tulee sellainen fiilis, että Maunon mielestä miehen syy on vain aktin suorittaminen, naisten syy on aktiin alkaminen. Olin suorastaan iloinen kun paljastui, että Maunon vaimollakin oli ollut joku toinen kiikarissa. Ukko sai maistaa omaa lääkettään. Mies, joka toiminnallaan osoittaa olevansa kaikkea muuta kuin luottamuksen arvoinen kehtaa kehua itseään rehelliseksi ja suuttua siitä, jos häneen ei luoteta. 

Osasin kyllä olla iloinen siitä, että Maunolle kävi lopulta hyvin, mutta kirjan henkilöt (sekä naiset että miehet) ovat niin kapeakatseisia ja tylsäluonteisia, että vahvin kirjan herättämä tunne oli ilo, kun se loppui. Arviolta 90% kirjan tapahtumista sijoittuu rakennustyömaalle, eikä kiinnosta asiaan vihkiytymättömiä millään tavalla. Loppu 10% turhauttaa ja ärsyttää. Tällainen realismi on murhaa ihmiselle, joka lukee kirjoja päästäkseen irti tavanomaisuudesta.

Päivitän tätä samaa julkaisua aina, kun saan lisää Päätaloja kahlattua läpi.