"Asunnossa oli pimeää ja hiljaista kuin haudassa, rappukäytävästäkään ei kuulunut ääniä. Silja sulki silmänsä ja kuvitteli olevansa kuollut. Kuolleet eivät mene aamulla kirjastoon." -S.Aarnitaival/Toinen toisilleen

Silja on vast'ikää parisuhteensa päättänyt kirjastonhoitaja, joka ystävystyy afgaanipakolaisen Mirzan kanssa. Mirza on päällisin puolin sopeutunut Suomeen, vaikka työnsaanti osoittautuu kielitaidosta huolimatta vaikeaksi. Siljan töissä puolestaan hiertää ilmapiiriä myrkyttävä elämäntapavalittaja Marja-Liisa. Ahdistava tunnelma saa Siljan suunnittelemaan alanvaihtoa. Tarinassa kuvataan parivaljakon lähentymistä, ihmissuhteen haasteita, ja lopulta myös irtipäästämisen vaikeutta. Samalla käsitellään pakolaisuutta, kulttuurieroja, rasismia, ja kurkistetaan sisälle suomalaiseen työelämään.

Kaikki tämä riittääkin paljastamaan, että Toinen toisilleen on suomen kieltä opiskeleville ulkomaalaisille suunnattu selkokirja. Kieli on tarkoituksella opillisesti virheetöntä ja siksi dialogi on näin supisuomalaisen lukijan mielestä kankeahkoa. Tarinakaan ei ole mikään äksönpläjäys, mutta nopeasti luettava silti. Kyllästyä ei voi, koska kirja sisältää niin omituisia kohtauksia, ettei tarinaa yksinkertaisesti voi jättää kesken.

"Kadulla Mirza melkein törmäsi vanhaan naiseen, joka ajoi rollaattorilla hänen eteensä. Mirza jarrutti, ja onnistui viime hetkellä väistämään kolarin. Nainen näytti pelästyneeltä. Mirza hyppäsi pyörän satulasta ja tuuppasi hänet ojaan. Rollaattori lensi perässä." -S.Aarnitaival/Toinen toisilleen

Lukiessa välillä ärsytti, välillä nauratti, mutta päällimmäisenä tunteena jäi mieleen absurdi hämmennys. Ilmeisesti pidän omituisista kirjoista, koska ajoittaisesta hampaiden kiristelystä huolimatta viihdyin tämän parissa hyvin.