"Siperiassa elävillä tsuktseilla oli sellainen uskomus, että jos mies joutui jäälautalle ja ajelehti liian pitkään yksin, se muuttui ihmissuhdeksi. Ehkä yksin jääville mummoille käy samoin, Anna mietti. Kun niiden mieli ajelehtii liian pitkään yksin, ne alkavat kasvaa karvaa ja karkailla." Selja Ahava/Eksyneen muistikirja

anna1.jpg

Seija Ahavan herkkä ja aisteja ravistava Eksyneen muistikirja on koskettava tarina muistisairaasta Annasta, jonka todellisuus on vääntynyt jengoiltaan ja maailmankuva muodostuu muistojen sirpaleista ja ajoittaisista heräämisistä nykyhetkeen. Kerronta on unenomaista, mutta muistoista muodostuu elävä kuva Annan elämästä, menneestä ja nykyisestä, lapsettomuuden tuskasta, merestä ja traagisesti kuolleesta Antista, Lontoon hälystä, Thomasista. Vaikka Annan pään sisäinen maailma ja lipeävä ote todellisuudesta tuo tarinaan tarunomaisuutta, tuo levinnyt ja poukkoileva ajatuksenjuoksu tuntuu vahvasti todelta. Jopa taikinasta sikiävät ja henkareissa roikkuvat, ulkopuolisten silmin näkymättömät lapset, joilla Anna täyttää hajoavaa maailmankuvaansa, käyvät jotenkin järkeen. Jollain tavalla pystyn samaistumaan siihen, koska omat ajatukseni lepattavat yhtä levottomina kuin Annan. Tämä romaani ei ehkä aukea kaikille, mutta luoville ajattelijoille kyllä. Myös muistisairaiden läheiset saattavat saada tästä paljon irti. Eksyneen muistikirja sukeltaa suoraan ihmismieleen.   

"Kaikki valui veden mukana alas. Autot, ambulanssit, rikkinäiset sateenvarjot, muistin palaset, pienet tytöt ja pojat - melkein kaikki oli mennyt. Melkein kaikki oli mennyt, rypistynyt, tuettu tyynyllä pystyyn. Mutta Annan sydän löi, tahdosta riippumatta. " Seija Ahava/Eksyneen muistikirja