"Voin vain olettaa, että ainoastaan yksi asia on vielä turhauttavampaa kuin se, että ei löydä jotakuta - se ettei tule löydetyksi. Minä haluaisin, että joku löytää minut, haluaisin sitä enemmän kuin mitään muuta." - Cecelia Ahern/ Ihmemaa

5383.jpg

Kun Sandy Shortt on kymmenenvuotias, hänen ikätoverinsa Jenny-May Butler katoaa ja Sandylle kehittyy pakkomielle kadonneista asioista. Sen, mitä hän itse kutsuu omistautumiseksi, ulkopuolinen maailma nimeää pakko-oireeksi, ja vuosien saatossa se muodostaa ylitsepääsemättömän muurin Sandyn ja muiden ihmisten väliin. Sitä muuria eivät ylitä Sandyn rakastavat vanhemmat, ei psykiatrina toimiva on-off poikaystävä Gregory, eivätkä edes ne lukuisat ihmiset, joiden kadonneita omaisia ja ystäviä Sandy on etsinyt perustamansa kadonneiden etsintätoimiston nimissä. Ystäviä Sandylla ei ole, mutta asiakkailleen hän on kuin viimeinen oljenkorsi, kuistille jätetty valo, jonka avulla omaiset toivovat eksyneiden löytävän takaisin kotiin. 

Matkalla tapaamaan uusinta asiakastaan, vuotta aiemmin veljensä Donalin kadottanutta Jack Ruttlea, Sandy lähtee lenkille metsään ja jotain kummallista tapahtuu: hän juoksee Ihmemaahan ja katoaa. Ihmemaa on paikka, johon esineet, lemmikit, ja ihmiset katoavat, ja kauhukseen Sandy saa kuulla, ettei maasta ole ulospääsyä. Sinne putkahtaa ihmisiä kaikista kansallisuuksista, mutta kukaan ei koskaan pääse pois. Sandyn tultua jokin Ihmemaan näennäisen tyytymisen ja seesteisyyden luomassa maailmanjärjestyksessä kuitenkin niksahtaa sijoiltaan ja sieltä, mistä mikään ei koskaan katoa, alkaa merkillisesti kadota asioita. 

Samaan aikaan epätoivoinen Jack kokoaa Sandyn elämästä palapeliä, joka voisi paljastaa mystisesti kadonneen naisen olinpaikan. Jackille Sandy on avain Donalin löytymiseen ja Sandyn vielä tietämättä Jackin sinnikäs yhden miehen etsintäpartio on hänelle avain ulos surrealistisesta rinnakkaistodellisuudesta.    

Nyt on sanottava, että tämä Ahernin Ihmemaa on yksi kiehtovimmista lukemistani kirjoista pitkiin aikoihin. Tuntui, että kirjailija on tuskin vetänyt henkeä lauseiden välissä, niin suuri luomisvimma tuollaisen tarinan syntyvoimana on täytynyt olla. Hyvin helppolukuista, eikä millään tavalla liian skitsoa, vaikka fantasiamaisia piirteitä tarinasta löytyykin. Voin suositella kaikille hyvästä kirjallisuudesta pitäville.