"Jos ihmeillä olisi kemiallinen yhtälö, niin sitten kaikki uskoisivat niihin. Se on masentavaa." Cecelia Ahern/Lahja

thumbnail%20%284%29.jpg

Rakennussuunnittelufirmassa työskentelevän Lou Suffernin elämä on jatkuvan kiireen ja tiukan aikataulun rytmittämää säntäilyä palaverista palaveriin. Kilpailuhenkisessä ja julmassa työyhteisössä selviytymisestä ja työssä ylenemisestä on tullut Loun elämän ainoa tavoite siitä huolimatta, että kotona odottaa rakastava ja loputtoman kärsivällinen vaimo Ruth ja kaksi suloista pientä lasta. 

Eräänä päivänä Lou tavoistaan poiketen pysähtyy tarjoamaan työpaikkansa edustalla kyyhöttävälle kodittomalle Gabelle kahvimukillisen ja näkee tarkkanäköisessä ja terävä-älyisessä kerjäläisessä yllättävää potentiaalia. Loun avulla Gabe otetaan töihin firman postituspuolelle, mutta pian Lou huomaa saaneensa niskoilleen hyödyllisen liittolaisen sijaan ikäviä totuuksia möläyttelevän juonittelijan.   

Lahja on Dickensin hengessä etenevä aikuisille suunnattu joulutaru, jossa on sopivasti taikaa, mutta myös ihmiselon raadollisuutta. Pidän siitä, kuinka Ahern tarinoissaan puhkoo mahdollisen ja mahdottoman rajaa, ja vetää arkiselta tuntuvat tarinat aivan toiseen ulottuvuuteen. Tästä romaanista en pitänyt aivan yhtä paljon kuin Ihmemaasta johtuen varmasti siitä, että tapahtumat pyörivät hektisessä työympäristössä, eivätkä bisnesmaailmaan sijoittuvat romaanit ole koskaan olleet erityisen lähellä sydäntäni, mutta pidin Gaben samaan aikaan turvallisesta ja pahaenteisestä hahmosta. Pidin myös siitä, että tämä todella tuntui joulusadulta. Joulusadut ovat parhaita kirjoitettuina, elokuvissa niihin liittyvä melankolia ja opetus peitetään turhaan lässytykseen ja glitteriin.