Päätin blogia aloittaessa, etten katso taakseni. Toisin sanoen, jos kirjaa ei ole saatavilla kirjastossa sillä hetkellä, kun olen aakkosissa kyseisen kirjan kohdalla, en lähde varaamaan sitä tiskiltä tai pakita lukemaan sitä, vaikka se ilmaantuisi hyllyyn myöhemmin. Tällä kertaa teen poikkeuksen. Kaksi vielä lukematonta Ahernin kirjaa oli ilmaantunut hyllyyn sinä aikana, kun luin noita edellisiä. Jos olisin jättänyt nämä lukematta, se olisi tuntunut huijaamiselta. 

muistojen-keraaja.jpg

Muistojen kerääjän pääosassa on aivoinfarktin seurauksena hoitokotiin joutunut, muistinsa menettänyt Fergus ja tämän aikuinen tytär Sabrina. Tarina alkaa, kun Sabrina löytää isänsä tavaroista suuren marmorikuulakokoelman, josta hän ei aiemmin ollut tietoinen. Yllättävää löytöä tutkiessaan Sabrina huomaa, että kokoelman harvinaisimmat ja arvokkaimmat kuulat ovat kadonneet, eikä kukaan tunnu tietävän niiden kohtalosta. Kadonneiden kuulien jäljittäminen muuttuu tutkimusmatkaksi Fergusin salattuun menneisyyteen. 

Tarina etenee kerroksittain. Fergusin tarinaa kerrotaan takautumina ja Sabrinan elämää seurataan nykyhetkessä. Ahernin romaaniksi tämä 366-sivuinen teos on lyhyt, mutta sen lukeminen on hidasta. En tiedä johtuuko siitä, että teksti on niin tiivistä vai siitä, että aihe pakottaa antamaan sanoille erityistä arvoa, mutta ainakin minä kulutin tähän enemmän aikaa kuin normaalisti kuluttaisin tämän pituiseen romaaniin. Tästä myös puuttui Ahernille tyypillinen kepeys ja huumori, mikä ei tarkemmin ajateltuna ole huono asia. Vitsikäs sanailu olisi todennäköisesti pilannut tunnelman. Näin suomalaiselle, tietynlaisia ennakkokäsityksiä omaavalle lukijalle tämä romaani on tähän asti lukemistani romaaneista 'irlantilaisin'. Ymmärrätte mitä tarkoitan, jos innostutte näitä lukemaan.