"Pystyäkseen lentämään täytyy ensin puhdistaa siivet sonnasta. Ensimmäinen askel on tunnistaa tuo sonta. Tehty."  -C.Ahern/Valintojen vuosi

33-vuotias Jasmine joutuu tuuliajolle sen jälkeen, kun hänet irtisanotaan rakastamastaan työstä. Kun perhe ja ystävät eivät enää riitä ylläpitämään Jasminen toimeliaisuutta, hän keskittää tarmonsa puutarhanhoitoon ja naapureiden tarkkailuun. Erityisesti komea, mutta rääväsuinen ja viinaan menevä radio-dj Matt joutuu Jasminen tarkkaavan silmän kohteeksi. Matt, joka on kuulunut Jasminen vihalistan kärkipäähän jo vuosikausia, on ajautunut urallaan ja yksityiselämässään jyrkkään syöksykierteeseen. Juontamansa roisin radiolähetyksen jälkeen hänet hyllytetään töistä ja vaimokin ottaa ritolat kyllästyttyään pullosta elämäniloa imevän hulttiomiehensä elämänhallintaongelmiin.

thumbnail%20%287%29.jpg

Onnettoman sattuman kautta nämä kaksi tyystin erilaista ihmistä ajautuvat tekemisiin keskenään ja ajan kanssa kaksikon välillä vallitseva epäluulo alkaa haihtua ja tilalle tulee orastava ystävyys, jonka syveneminen yllättää heidät itsensäkin. 

Valintojen vuosi on lämminhenkinen tarina, joka seuraa ystävyyden kehittymistä, vuodenaikojen vaihtelua, ennakkoluuloja ja niiden selättämistä, ja Jasminen auki revityn puutarhan uudelleensyntymää. Samalla tavalla kuin Jasminen oma elämä on murentunut raunioiksi, myös puutarha on joutunut aloittamaan kasvunsa alusta. Vertauskuvien läpinäkyvyys on niin ilmeistä, että se voisi älykästä lukijaa jopa ärsyttää, mutta minusta (ilmeisesti en ole kovin älykäs) se oli kaikessa selkeydessäänkin ihan mukavaa.

Jasminen kehitysvammainen sisko Heather on kuvattu aidosti, yleistämistä on vältetty, kehitysvammaisuutta ja siihen kohdistuvia pelkoja ja ennakkoluuloja käsitellään mielestäni melko reilusti. Ehkä hiukan silotellen, se on myönnettävä, mutta kirjailija on selvästi yrittänyt nähdä asiat sekä kehitysvammaisen että ns. terveen ihmisen silmin ja luulen, että suurelta osin on siinä onnistunut. 

thumbnail%20%288%29.jpg

Tämä kirja on oikeastaan aikamoinen sillisalaatti, koska kansien väliin mahtuu melkoinen määrä sivuhuomioita - aivan kuin olisi haluttu sanoa niin paljon, että aiheessa pysyminenkin on kärsinyt - mutta lukuelämyksenä pehmeä, ja Jasminen puutarhatouhujen seuraaminen on yllättävän viihdyttävää. 

Tämä toinen kuva on tässä vain lähettämässä viestiä tuon Tuukan äidille: poikasi osaa kirjoittaa nimensä oikein nätisti. Ehkäpä paperivalinta oli hiukan väärä, mutta omasta nimestähän se on monen kirjailijan - ellei kaikkien - ura alkanut.