Henry Ahon ja Anu Mäntylän yhdessä kirjoittama Kaksoissielut on lähikuva kahden yksinäisyyteen kyllästyneen sinkun, tamperelaisen Raisan ja laihialaisen Pekan, lähes epätoivoiselta tuntuvasta yrityksestä löytää rinnalleen kumppani. Raisa on yli kolmekymppinen lapseton oman tiensä kulkija, jonka seuranhakua varjostaa sekä aborttiin päättynyt ensirakkaus että eteenpäin pääsemistä jarruttava intohimo vanhaa seksikumppania, Tapiota kohtaan. Pekka puolestaan on menettänyt uskonsa naisiin tultuaan härskillä tavalla petetyksi entisen avovaimonsa toimesta, eikä nettiin jätetyn deitti-ilmoituksen epämääräinen anti ole omiaan tuota uskoa elvyttämään. Hiukan yllättäen nousukiitoon lähtenyt nettideittailu onkin vaarassa koitua kohtalokkaaksi, kun Pekka tutustuu mieleltään ja käytökseltään epävakaaseen Maijaan, josta eroon pääseminen osoittautuu vaikeammaksi kuin uuden rakkaan löytäminen. Tarinan loppu ei olekaan aivan tavanomainen. 

thumbnail%20%289%29.jpg

Parasta Kaksoissieluissa on Henry Ahon samaan aikaan raadollinen ja koominen tapa kuvailla Pekan kömpelöä kamppailua deittimaailmassa ja Anu Mäntylän verbaalinen leikki, joka muutoin melko tasapaksun kerronnan läpi pääsee välillä yllättämään. Minusta tuntuu, että Mäntylällä olisi lahjoja paljon parempaan kuin tämän romaanin pohjalta voisi päätellä. Myös tarinan jäätävä loppu on oikeasti hyvä, vaikka yleensä en avoimista lopuista välitä. Huonointa kirjassa on hiomaton teksti ja junnaava kerronta. Lauseet rakentuvat kömpelösti ja lukijalle kerrotaan täysin merkityksettömiä yksityiskohtia. Teksti sisältää myös kirjoitusvirheitä ja on jotenkin huolimatonta. Esimerkiksi Maijasta tulee välillä Maiju. Teksti on myös painettu sivuille liian tiiviisti. Tämä tuskin on kirjailijoiden vika, mutta ainakin oma lukunautintoni kärsii rivien ahtaudesta. 

Jos tätä blogia eksyy lukemaan joku innokas kirjoittaja, jonka suurin haave on julkaista oma kaunokirjallinen teos, voin vain taputtaa myötätuntoisesti päälaelle ja toivottaa onnea. Tämän kirjan luettuani mielessä kävi ajatus, että jospa kirjailijaksi pääseekin vain suhteilla? Tiedän, että se oli pettymyksestä kumpuavaa katkeruutta, mutta myötätunto amatöörikirjoittajia kohtaan on totta. Olkoon tämä blogi kunnianosoitus kaikille niille, joiden lahjakkuus homehtuu pöytälaatikossa samaan aikaan, kun kustanusyhtiöt painavat kansien väliin Cheekin omaelämänkertaa ja Kaksoissielujen kaltaisia keskinkertaisuuksia. Tämä blogi on omistettu kaikille niille kirjoittajille, joilla on vielä viitseliäisyyttä unelmoida.