Tämä Henry Ahon romaani oli hyllyssä vasta Juhani Ahon jälkeen. Joko hyllyttäjä ei ole osannut aakkosia tai tämän on joku irvileuka käynyt sujauttamassa tuohon väliin kiusallaan luettuaan mielipiteeni Kaksoissieluista. Sehän oli puoliksi Henry Ahon kirjoittama, eikä arvioni siitä ollut mairitteleva. Ensireaktioni olikin ärtymys: 460 sivua kirjoitusvirheillä marinoitua jaarittelua, sitäkö tämäkin tulee olemaan?

thumbnail%20%2812%29.jpg

Mutta ei sentään. Ihan siististi painettu, hyvin kirjoitettu romaani. Jaarittelua tämä toki oli koko kirja, mutta niin sen kuuluu silloin ollakin, kun aiheena on Hyrrä -kissalle kerrottu elämäntarina. Kirjan päähenkilö ja kertoja on kotitilallaan Luusinloukolla eläkepäiviään kuluttava Lauri "Late" Viljanen, vuonna 1915 syntynyt sotaveteraani, joka on elämässään aina saanut puolikkaan, vaikka on toivonut kokonaista. Tuttuihin historian tapahtumiin linkittyvät, ympäri maailmaa koetut seikkailut saavat väriä markuskajomaisesta kuivasta huumorista, mutta avaavat lukijalle myös pitkään ikään väistämättä mahtuvat ihmiselon varjopuolet, menetykset, ja tragediat. Tässä kirjassa ei moralisoida, eikä keskitytä asioiden masentaviin syihin, vaan katsotaan maailmaa välillä ärsyttävänkin naivistisesti ja pintaliitoisesti, mutta toisaalta juuri tämä kepeys tekee kirjasta viihdyttävän. Välillä on hyväksi ottaa lomaa ryppyotsaisuudesta. Tällainen ensimmäisessä persoonassa kerrottu yksityiskohtainen elämäntarina käy tosin puuduttavaksi jo puolessa välissä, kirja on aivan liian pitkä, mutta hissuksiin luettuna jaksaa kyllä loppuun.