Anja, Jonna, Heli, ja Jaana muodostivat Kotkan villeimmän nelikon ennen kuin Anja teki katoamistempun ja tyttöjen välit viilenivät riitoihin ja ikävään. Kun Anja vuotta myöhemmin ilmestyy keskelle Kotkan meripäivien juhlahumua, löytää hän ystävyyden rippeet levinneenä ympäri viinalla ja huumeilla marinoitua pikkunistien ja taskuvarkaiden rappioseurakuntaa, jonka kiistattomana päämulkerona häärii kaikkea inhimillistä halveksiva, jokseenkin eltaantunut Jari alias Kela. Jonna on syyllistynyt koruvarkauteen ja saanut peräänsä kaksi Kotkan vastenmielisintä vartijaa, Pekan ja Sakun, ja vetänyt samaan sotkuun myös Helin ja Jarin. Samalla, kun Anja paikkailee ystävysten välejä ja tekee kaikkensa korjatakseen tuhoa, jota menneisyydessään on kylvänyt, muut tytöt uivat niin syvissä vesissä, että pohjakosketus on väistämätön. 

Kotkan_tytt%C3%B6i_ilman_siipii.jpg

Koska tämä kirja sisältää kohtuullisen rankkaa tekstiä, ymmärrän miksi se on aikuisten osastolla, mutta kyllä tämän kohderyhmä on silti nuoret ja nuoret aikuiset. Tällainen yli nelikymppinen akka saa närästystä jo kansikuvasta. En kiellä kirjailijan taitoja - teksti on nokkelaa, sujuvaa, todella nopealukuista - mutta päähenkilöiden kypsymättömyys ja ne anustappi-persereikä-kyrpä-pillu -jutut herättävät aikuisessa liian voimakasta myötähäpeää. Kun sanankäyttö on rietasta, sen täytyy olla selitettävissä, muuten kyse on vain huomionhausta. Tämän romaanin sisältämä roisi kieli voidaan laittaa päähenkilöiden nuoruuden piikkiin, mutta kyllä siinä liioitteluakin on. Välillä sanailu muistutti jopa Kathy Ackerin Tunnottomien valtakuntaa - kenties paskinta koskaan lukemaani kirjaa - mutta onneksi ne yhtäläisyydet loppuvat siihen; tässä on sentään kunnon juoni ja kirjailijan päässä elää muukin kuin hamppu.