Kirja, jossa ei tapahdu juuri mitään, voi näköjään olla viihdyttävä. Rautatie on se teos, joka rökitti minut peruskoulun yläasteella, mutta nyt sain sen luettua ilman minkäänlaisia ongelmia. Matin ja Liisan keskinäinen nokittelu. lapsekas into ja yhtä lapsekas mökötys, koominen junamatka ja kaiken kruununa kalsea kotiinpaluu parhaimmillaan jopa nauratti. Sen erikoisempaa juonta tässä ei ole kuin ikääntyneen avioparin, Korventaustan Matin ja Liisan, yhteinen ihmetys Lapinlahdelle vedettyä rautatietä ja sen päällään kuljettamaa maailmanlopun härveliä kohtaan, mutta tapahtumien paljous ei olekaan tässä se juttu vaan se, miten elävästi ja hersyvästi noista vähäisistäkin tapahtumista kerrotaan. Tällaisen verevän tekstin lukeminen tuntui hyvältä Marja-Sisko Aallon koruttoman dekkarin jälkeen. 

thumbnail%20%2811%29.jpg

Seuraava Juhani Aho on näiden samojen kansien väliin painettu Juha, mutta sitä ennen luen dekkarin, jonka sisältö on toivottavasti kiinnostavampi kuin kirjan räikeät kannet.