Suosittelen kaikille amatöörikirjoittajille, joilla on vaikeuksia kuvailevan tekstin tuottamisessa. Jos Ahon vanha kirjoitustyyli tuntuu liian melodramaattiselta, sen voi mielessään uudistaa peilaamaan paremmin nykyaikaa, eikä lopputulos siitä suuremmin kärsi. Ahon lastuista muodostuu terävä ajankuva, joka imaisee lukijan 1800-1900 -lukujen vaihteeseen elävämmin kuin mikään historiandokumentti tai arkistofilmi voisi tehdä. Joukkoon mahtuu tunnelmallista miljöön ja maiseman kuvausta, humoristisia ja kantaaottavia tekstejä, ja lähes irvokkaan tarkkaa tilannekuvausta. Sitä metsästyksestä kertovaa tekstiä en suosittele herkimmille. 

tulivuori-sammuessaan.jpg

Seuraava Ahon kirja onkin sitten se, josta en muka kouluaikoina selvinnyt, vaikka olin siihen mennessä lukenut paljon työläämpiäkin teoksia: Rautatie.  Mutta tässä välissä luen jonkun dekkarin vaihtelun vuoksi.