Kun takakansi alkaa sanoilla "Kollektiivisesta triumfista epätoivoon ja häpeään...", voi olla aika varma, että kirjan sisältö on kuivaa kuraa - ja kun tällä ennakkoluulolla lähtee lukemaan 512-sivuista romaania voi arvata, että motivaatio auraa pohjamudissa. Onneksi tämä Kaarle Ahon esikoisromaani on hyvin kirjoitettu, muuten olisi urakka jäänyt kesken. Aikaa lukemiseen tuhraantui vajaa viikko, vaikka normaalisti tällainen paksumpikin teos selättyy 2-3 päivässä. 

421803.jpg

"Seikka, minkä Vihanti oli elämässään jo varhaisessa vaiheessa oppinut - ja mitä useimmat ihmiset eivät opi ikinä - oli se että maailmassa oli olemassa asioita, jotka ovat pohjimmaiselta olemukseltaan objektiivisia. Ne eivät itsessään luo arvoasetelmia. Ne eivät hauku toista homoksi, naura selän takana osakunnan poikien saunailloissa ja työnnä toisia sivuraiteelle jonkin toisarvoisen seikan kuten ennakkoluulojen takia. Ne vain ovat. Ja tämä tekee niiden olemuksesta pohjimmiltaan hyvin kauniin. Luvut ja numerot olivat tällaisia asioita. Ja Paul Vihanti oli nuoresta opiskelijasta lähtien osannut käyttää numeroita niin, että hän ansaitsi niillä paljon rahaa." - Kaarle Aho/ Väärän kuninkaan päivä

90-luvun Helsinkiin sijoittuvan tarinan aihepiiri liikkuu politiikassa ja rahamaailmassa. Päähenkilönä häärii itsesääliin ja kateuteen taipuvainen, jotenkin saamattoman ja velton oloinen taloustoimittaja Jyrki Nyrki, jota vanha opiskelutoveri, nykyinen Kaupallisen Televisioyhtiön kehitysjohtaja Mikko Nenonen pyytää tekemään dokumentin talousrikoksista syytetystä pankkiiri Toivo T. Ryynäsestä. Avukseen Jyrki saa tehokkaan ammattilaisen, Eeva Koskimäen, Kaupallisen Televisioyhtiön kotimaisten ohjelmien tuottajan, joka aluksi tuntuukin vetävän Jyrkiä perässään kuin tahdotonta räsynukkea. Kun Jyrkin tuleva ex-vaimo, Suomalaisen Osakepankissa työskentelevä Marketta Nyrki ja tämän miesystävä Olli Oras paljastuvat Ryynäsen entisiksi työntekijöiksi, jutusta tulee Jyrkille astetta henkilökohtaisempi, eikä epäilyttävä työtausta jää huomaamatta Suomalaisen Osakepankin pääjohtajalta, Gunnar Janatuiseltakaan.

Tavattuaan alkoholisoituneen, Ryynäsen toimia jo kauan tutkineen vanhan toimittajalegendan, Ensio Koiviston, Jyrkille ja Eevalle valkenee, ettei pankkiirin tarinaa voi dokumentoida vetämättä mukaan Suomalaista Osakepankkia ja Janatuista, jonka eläköitymistä moni pyrkyri, mukaan lukien Osakepankin rahoitusjohtaja Johannes Suomi, jo kärsimättömästi odotti. Mutta jo dokumenttiprojektin alkutaipaleella itse päähenkilö, Toivo T. Ryynänen, kuolee ja tapahtumat saavat taas uuden käänteen, kun pankkiirin yhteistyökumppani Paul Vihanti astuu esiin Ryynäsen varjoista ja marssii omin jaloin poliisiasemalle.

Varsinaisen juonen ohessa lukijalle valotetaan Jyrki Nyrkin nuoruusvuosia ja reagoimista muuttuvaan todellisuuteen poliittisen ilmapiirin, yhteiskunnan, ja bisneselämän keikkuessa talouden nousujen ja karikoiden mukana 70-luvulta aina 90-luvun lamavuosiin. Ihan ok kirja niille, joita tämä aihepiiri kiinnostaa. Minua ei kiinnostanut pätkääkään, siksi olin lopen kyllästynyt jo ennen puoltaväliä.