Olen pitänyt monista historiaan ajoittuvista romaaneista, mutta tästä en pitänyt. Kun liikutaan näin kaukaisessa menneisyydessä, kirjailijan on oltava täräyttävän hyvä ollakseen uskottava. Kyllä Aholalla on kaikki nippelit ja nappelit hallussa, mutta vikaan on menty joko käsikirjoituksen hiomisvaiheessa (tekstiä on hiottu liikaa) tai henkilöhahmojen lennätys noin kauas on onnistunut vain paperinukketasolla. Mentaalitasolla lento on jäänyt puolitiehen. 

lataus.jpg

Aristos sijoittuu Kreikkaan luvulle 630 eaa. Joonialainen kivenveistäjän poika ja kauppalaivan älykäs ja voimakastahtoinen kapteeni Aristos tapaa aristokraatin tyttären, Athinan, ja aloittaa tämän kanssa salasuhteen vastoin Athinan isän, Diagoroksen, tahtoa. Aristoksen etninen tausta ja työskentely pahamaineiselle kauppiaalle ja laivanomistajalle, Solomosille, aiheuttaa skismaa Athenan perheen ja Aristoksen välille ja johtaa lopulta avoimeen vihanpitoon ja pakomatkaan. Takaumissa seurataan Aristoksen henkilökohtaisia pyrkimyksiä sekä Solomosin ja Korintin tyranni Kypseloksen välistä valtataistelua pirstaleisessa yhteiskunnassa, joka vasta hakee lopullista muotoaan. 

Dialogi on alusta loppuun platonista ja intohimotonta, eivätkä henkilöt herätä ärtymystä kummempia tunteita. Hahmoja pitäisi inhimillistää enemmän, koska lukijan elämänkatsomus ja arvot ovat lähtökohtaisesti täysin erilaiset kuin tarinan henkilöiden. On kuitenkin kyse hemmetin isosta aikahypystä, kun nykyihminen siirretään aikakoneella noin kauas historiaan. Kulttuurishokki on väistämätön. Minulle tämä Aholan teksti oli liian kliinistä ja kalseaa, mutta joku muu voi tykätäkin.