Kun löysin dekkarihyllystä Adlerin kirjoja, ensimmäinen reaktio oli ärtymys, koska en pitänyt Adlerin rakkausromaaneista. Sitten muistin, että eikö vain ollutkin juuri Adler, jolla oli yksi tyylillisesti dekkaria muistuttava kirja ja pidin siitä muita enemmän. Siitä samaisesta kirjasta taisin todeta, että sen perusteella Adlerilla voisi olla lahjoja dekkarikirjailijaksi. No, tässä sitä nyt ollaan: lukemassa Adlerin dekkareita. Älkää antako hömppäromaaniin viittaavan nimen ja kansikuvan hämätä, kyllä tämä oikeasti on dekkari, eikä edes täysin kelvoton sellainen. 

Huvipurrella Caprille kertoo kipakasta Daisy Keanesta, epäilyttävässä auto-onnettomuudessa kuolleen liikemies Bob Hardwickin läheisestä ystävästä ja sihteeristä, joka yhdessä yksityisetsivä Harry Montanan kanssa lähtee selvittämään työnantajansa murhaa. Hardwickin jälkeensä jättämän kirjeen ohjeita noudattaen Daisy ja Harry kutsuvat todennäköisimmät epäillyt luksusristeilylle ja alkavat penkoa epäiltyjen elämää ja suhdetta Bobiin saadakseen selville murhaajan henkilöllisyyden. Kuten Adlerin romaaneissa aina, tässäkin on mukana romantiikkaa ja eksotiikkaa, ehkä vähän liikaakin, mutta tarina etenee silti melko sulavasti. 

0_2886552388241759202.jpg

Lähes kaikki - synkkää tiedemiestä ja ammattitaitoista yksityisetsivää lukuunottamatta - kirjan hahmoista ovat pinnallisia, eivätkä herätä hirveästi mielenkiintoa, ja ihmisten syyllisyydestä/syyttömyydestä annetaan niin paljon vihjeitä, ettei tämä lajissaan millekään kuninkuustasolle yllä, mutta kokonaisuutena silti ihan viihdyttävä romaani.