9789526643496.jpg

Ensimmäisen luvun aikana tapahtui vain yksi tärkeä asia: päähenkilö 18-vuotias Mike Hirvisalo saa kuulla jo vuosia sitten Espanjaan muuttaneen isänsä kuolemasta ja siitä, että on perinyt tältä baarin Torremolinosissa. Tämän kaiken - henkilöhahmojen taustat ja persoonallisuudet mukaan lukien - olisi voinut mahduttaa arviolta kolmeenkymmeneen sivuun, mutta tässä kirjassa tämä kaikki vei hurjat 74 sivua. Aika pitkä luku, eikö vain?  Yksi ainoa luku menisi pituutensa puolesta melkein romaanina, mutta siinä ei tapahtunut juuri mitään. 

Edetäänpä siis luku kerrallaan. Toinen luku oli 81-sivuinen (!) ja siinä Toni matkustaa Espanjaan, tapaa asianajajan, ja suunnittelee baarin myymistä. Tiirailee naisia, käy sekoilemassa isänsä hautajaisissa, ja osoittaa olevansa täysi törppö. Jos ensimmäisen luvun jälkeen oli jäljellä yksikään sympatian ripe Mikeä kohtaan, tämän luvun jälkeen sekin on palanut tuhkaksi. 

Kolmannessa luvussa (61 sivua) lukijalle paljastuu baarin myyntiin liittyvä eettinen dilemma, jonka pitäisi varmaan olla se juttu, joka koukuttaa lukemaan eteenpäin, mutta tässä vaiheessa olin jo niin leipiintynyt koko kirjaan, ettei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Neljäs luku (68 sivua) pitää sisällään karuja ihmiskohtaloita, mutta kun se on kiedottu kaikkeen törkyyn, ei niistä jaksa enää välittää. Ymmärrän kyllä mitä tällä tyylillä haetaan, ei vaan tahdo oma sietokyky riittää näin suurelle määrälle putkiaivoisuutta ja pinnallisuutta. Mike oivaltaa tärkeitä asioita ja kypsyykin aimo harppauksen, mutta persoonan herättämä vastenmielisyys on niin voimakas, etteivät sympatian tunteet enää jaksa nostaa päätään. 

Teemana tässä kirjassa on erilaisuus ja sen hyväksyminen, sekä isättömyys. Joku voisi tykätäkin. Minä en.