Lankisen lukupiirin ensimmäinen kirja. Tornion kirjastosta tämä oli lainassa ja minua ennen oli jo seitsemän varausta, joten marssin suoraan kirjakauppaan ja maksoin 24,95e, että pääsin heti lukemaan. Ensin hiukan ärsytti, koska kirjahyllyyni ei mahdu kirjoja, joita en tule lukemaan toista kertaa, mutta unohdan katkeruuteni niitä Lankisen lukupiirin jäseniä kohtaan (aivan takuulla meidän lukupiiriläisten syytä), jotka olivat ennättäneet varauslistalle ennen minua, koska tämän kirjan myyntitulot menevät hyvään tarkoitukseen.   

9789520409944_frontcover_final_original.

"Makaan valveilla ja luen ihmisistä, joilla on asiat paljon huonommin kuin minulla. Luen loppuun palaneista ihmisistä loppuun palaneella planeetalla, jolla säät ja arki koettelevat päivä päivältä kovemmin." 

Uskallan väittää, että oma hiilijalanjälkeni on kohtuullinen, mutta poden silti jatkuvaa syyllisyyttä ympäristöasioista. Tämä on ärsyttävää koska tiedän, että ne joiden oikeasti pitäisi syyllisyyttä tuntea, eivät tunne sitä lainkaan. Samalla kuitenkin koen ilmastomarttyyrien vouhkaamisen äärimmäisen vastenmielisenä, koska juuri nuo ilmastomarttyyrit pelottelevat minun ja muiden lapsia maailmanlopulla ja luonnonkatastrofeilla ja kiillottavat omaa sädekehäänsä toisten väärillä valinnoilla. Vähän kuin ne supermammat, jotka vekarakerhon kahvipöydässä hörppivät omatekoista luomuvoikukkateetä ekotorilta ostetuissa pellavaponchoissaan ja pyörittelevät paheksuen silmämuniaan lähiömamman yksivuotiaalle, jonka vyötärön alta vilkkuvat kertakäyttöpampersit saavat vegaaniraakakakun tukkimaan ilmastopyöveleiden henkitorven. Tämän vuoksi pelkäsin tätä kirjaa. Minua varoitettiin Maleta Ernmanista ja Svante Thunbergistä jo etukäteen. 

Sydämen asioita - perhe ja planeetta kriisissä alkoi juuri niin kuin pelkäsin: perhe on täydellinen. Valkoiset hampaat vilkkuvat kirjan sivuilta kuin valkaistut majakanvalot, Maleta ja Svante tekevät täydellistä uraa, muodostavat täydellisen pariskunnan, joka täydentää epätäydellistä maailmaa täydellisillä lapsillaan; Beatalla ja Gretalla. Mutta sitten kaikki muuttuu. Greta sairastuu syömishäiriöön ja saa Asperger -diagnoosin, myöhemmin myös Beata alkaa oireilla voimakkaasti. Koska olen oman esikoiseni kanssa käynyt läpi saman diagnoosia edeltävän kaoottisen elämänvaiheen, minulle on helppoa samaistua perheen tilanteeseen. Gretalla ja 13-vuotiaalla esikoisellani on Aspergerin oireyhtymän lisäksi muutakin yhteistä; molemmilla on voimakas kyky huolehtia itseään paljon suuremmista asioista. Aivan kuin Greta, joka näki koulussa dokumentin Tyynenmeren roskasaaresta ja otti pienille harteilleen musertavan huolen planeetan tilasta, poikanikin on valvonut myöhäiseen yöhön murehtien kasvihuoneilmiötä, luonnonvarojen ehtymistä, jopa maailmanloppua. Asiaa ei auta se, että itse olen lasten kanssa monet kerrat puhunut ympäristöasioista. Olisi kannattanut olla hiljaa ja näyttää tie vastuulliseen elämäntapaan omalla esimerkillä, ilman uhkakuvien maalailua. On nimittäin olemassa sellaisia lapsia - kuten Greta ja poikani - joille tällaiset aikuisellekin suuret ja vakavuudeltaan vaikeasti hahmotettavat asiat näyttäytyvät terävinä, konkreettisina, akuutisti päälle hyökyvinä uhkina, eikä lasten pitäisi stressata asioista, joista meidän aikuisten kuuluisi huolehtia heidän puolestaan.

Elämä kahden erityislapsen vanhempina, vanhempien uupumus, ja taistelu ympäristön puolesta ovat tämän 326-sivuisen kirjan pääaiheet, mutta ohessa sivutaan muitakin asioita, kuten tasa-arvoa ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Oikeastaan tässä ei edes ole kyse yksittäisistä aiheista vaan yhdestä suuresta kokonaisuudesta: kun planeetta voi huonosti, myös planeetan ylläpitämät eläinlajit - mukaan lukien ihmiset - voivat huonosti. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Välillä tekstissä lipsuttiin harmittavalla tavalla saarnaamisen ja inttämisen puolelle, sitten laskeuduttiin saarnatuolista valistamaan, ja välillä laskettiin karttakeppi ja puhuttiin lukijalle kuin ystävälle. Tuo saarnaaminen oli asia, joka itseäni ärsytti. Tuollaiselle ei ole enää aikaa, nyt on keskityttävä toimiviin käytännön ratkaisuihin. Toki niitäkin yritettiin kirjassa tarjota, mutta melko köyhin tuloksin. Ainakin itse olen aika hyvin perillä yksilön vaikutusmahdollisuuksista, eikä kirja tarjonnut minulle mitään uutta. Niin nopealukuista tekstiä, että tottunut lukija lukee koko kirjan yhdessä illassa. Gretan puheita löytyy liitteenä kirjan lopusta. Nekin kannattaa lukea. Fiksu nuori nainen.

Jos kiinnostaa tietää miten Suomi pärjää ilmastoasioissa, viime vuoden tietoa voi käydä lukemassa vaikka täältä. Ruotsihan näyttää hyvältä meidän rinnalla.