Tässä alla näette painajaisen, joka lentää samaan hylsykoppaan kuin Aapelin savon murteella väännetyt pakinat. Minä kyllä pystyn lukemaan yritysmaailmaan sijoittuvia romaaneja - olen todistanut sen tämän lukuprojektini aikana - ja tämän kirjan takakannen luettuani kuvittelin, että pysyn lukemaan tämänkin. "Veijaritarina" antaa ymmärtää, että tämä olisi ollut hauska, mutta ei ollut. Tämä ei ollut millään asteikolla hauska. Eikä sen puoleen jännittäväkään, koska en saanut yrittämälläkään alas kaikkea sitä raha- ja yritysmaailman nippelitietoa, jota tämä kirja on täynnä. Tämä oli kuin aivoja puuduttava oppikirja universumin tylsimmästä aiheesta.

thumbnail%20%282%29.jpg

Mutta älkää antako minun mielipiteeni lannistaa. Tässä alla kuva takakannesta. Ottakaa haaste vastaan ja käykää lainaamassa. Testatkaa ja kertokaa ihmeessä mitä mieltä olitte. Yrittäkää puhua minut ympäri kokeilemaan tätä uudelleen, koska ensimmäinen kertani päättyi jonnekin sivun 50 paikkeille. 

thumbnail%20%2815%29.jpg

Koko kauheutta kuvaa erityisen hyvin se, että kirjaa lukiessa päähäni pälkähti ajatus: miksi ylipäätään tykkään lukea? Onko tässä mitään järkeä?