Bruno Ahvenisen omaelämänkerrallinen, jossa kuvataan elämää sotien jälkeisessä Suomessa puutavarasta elantonsa saavien miesten näkökulmasta. Metsähakkuissa hevosmiehet ovat vähitellen väistymässä koneiden tieltä ja moni haaveilee helpommasta elämästä Ruotsissa tai Etelä-Suomessa. Päähenkilö Arvi Kivinen (ilmeisesti siis Ahvenisen alias) opiskelee kirjekurssilla unelma-ammattiinsa, opettajaksi. 

thumbnail%20%282%29.jpg

Omalla tavallaan ihan tarpeellinen kurkistus aikaan, jolloin Suomi toipui sodan hävityksestä ja kauhuista, mutta toi väkisin mieleen Kalle Päätalon, eikä se todellakaan ole hyvä asia. En myöskään löytänyt tunnetasolla minkäänlaista yhteyttä kirjan päähenkilöön. Välillä kiusaannuin aikuisen miehen seksin vonkaamisista, enkä oikein ymmärtänyt miksi kirjaan piti mahduttaa niin monta sivullista elämänkohtaloa. Päähenkilö olisi ollut mielenkiintoisempi jos romaani olisi pysytellyt hänen jalanjäljillään poikkeamatta vähän väliä muiden ryyppyreissuihin ja muihin joutavuuksiin. Totuus on, että harvan elämä on oikeasti niin mielenkiintoinen, että se kannattaa kirjoittaa kirjaksi. 

Tästä pitävä pitää todennäköisesti myös Kalle Päätalosta. Itse en kuulu tuohon ihmisryhmään. Lisäksi tein virheen ja luin tämän ennen kuin korkkasin Ahvenisen toisen kirjan, Rukajärveltä siviiliin - kivääri vaihtuu pokasahaan, koska se olisi ollut aikajanalla tätä kirjaa edellä. Nyt joudun vielä palaamaan sota-aikaan.