Aiemman lukukokemuksen perusteella osasin ennakkoon pelätä tätä kirjaa, mutta sisältö oli hiukan helpommin nieltävää kuin Ahveniselta jo lukemani Jäähyväiset pokasahalle, vaikka tässäkin romaanissa ärsyttivät henkilöiden irrallisuus ja dialogin tyhjänpäiväisyys. Kirjan nimi kertoo tarinasta kaiken oleellisen: sota-ajan Suomea ja sodasta kotiutuvien miesten ihmiskohtaloita ja historiallisia faktoja, mutta harmillista kyllä se on sitä samaa historiaa, jota kerrataan joka vuosi ennen ja jälkeen 6.12. ja itse olisin toivonut enemmän mielenkiintoisia sattumia, joista eivät historiankirjat kerro. Jos kirjoittaa todellisista tapahtumista pitää valita sellaiset tapahtumat, joissa on jotain pontta ja intoa, pelkkä eteenpäin mataaminen ei riitä. Niin, ja edelleen tympäsi lukea kiroilevien ukkojen juomingeista ja kiusaantua kömpelöistä kähmintäkohtauksista.

Rukaj%C3%A4rvelt%C3%A4_siviiliin.jpg

Pitäisiköhän minun tehdä päätös, etten kirjoita itselleni epämieluisista kirjoista mitään? Ei tämän blogin tarkoitus ole mollata ketään. Tästäkin kirjasta voi moni tykätä. Nyt se vain sattui sellaisen ihmisen käteen, joka ei siitä välittänyt.