"Hän kävi taistelun kulun kymmenettä kertaa mielessään läpi ja istahti sitten odottamaan pöytäkellon tikittäessä taustalla. Huomenna aamupäivällä hän lentäisi Mallorcalle, Valldemossan kirkkaanvihreä vehreys valtasi hänen mielensä ja karkotti menneisyyden ja kaikki sen demonit. Siihen mennessä hänen vain oli saatava hautakammio täytettyä." - Jussi Adler-Olsen/Tapaus 64

bookcover_9789512401239.jpg

Curt Wad johtaa äärioikeistolaista Puhtaat linjat -puoluetta ja pyörittää laitonta Salainen taisto -hanketta, jonka tarkoituksena on yhteiskuntakelvottomiksi ja rotuopillisesti kelpaamattomiksi katsottujen naisten pakkosterilisointi ja näiden vauvojen abortointi. 

Nete Hermansen, pientilan tyttö, ajautuu huonoille teille äitinsä kuoltua ja määrätään tahdonvastaiseen hoitoon Curt Wadin menetelmiä toteuttavaan Sporgon saarella sijaitsevaan hoitolaitokseen. Vuosikymmeniä myöhemmin hän istuu ruokapöydän äärellä edessään kuusi kirjekuorta ja kuusi nimeä: Curt Wad, Rita Nielsen, Gitte Charles, Tage Hermansen, Viggo Mogensen, ja Philip Norvig. Kuusi ihmistä, joille Nete kostaisi. 

Ratkaisemattomia rikoksia selvittävän Osasto Q:n Carl Morck apureittensa Assadin ja Rosen kanssa saa selvitettäväkseen vuonna 1987 tapahtuneen Rita Nielsenin katoamistapauksen. Tapausta tutkiessaan ryhmä huomaa, ettei kyse olekaan vain kadonneesta parittajasta vaan isommasta joukosta ihmisiä, jotka ovat kadonneet samaan aikaan. Kadonneita näyttää yhdistävän vain yksi asia: Sporgon saaren huonomaineinen naistensairaala. 

Assad virnisti, se peijooni. "Eikä ole. Olet sairastunut samaan kuin me muutkin. Yskittää, aivastuttaa, maha on löysänä ja silmät punoittavat. Yleensä se kestää kaksi päivää, mutta sinä olet nopeampi, Carl. Koko talon väki on istunut pöntöllä paitsi Rose, luulisin. Hänellä on ilmeisesti dromedaarin terveys. Sellaiselle veijarille voi heittää palopommin ja Ebolan suoraan kitaan, ja se vain lihoo." - Jussi Adler-Olsen/ Tapaus 64 

Ihan kelvollinen dekkari. Ei mikään autossa luettava, koska tälle kirjailijalle tyypillisesti kirjalla on pituutta kiitettävät 517 sivua, missä ehkä on kiitettävästi liikaakin. Pidän näistä Osasto Q -romaaneista. Näissä on kuivahkoa, välillä mustanpuhuvaakin huumoria, henkilöhahmot ovat persoonallisia ja hauskoja, ja näissä on paljon purtavaa. Taustalla tapahtuu paljon samaan aikaan, kun pääosassa olevaa rikosta ratkaistaan. Pidän myös siitä miten nämä kirjat koostuvat kerroksista, takaumista, ja näkökulma vaihtelee niin, että lukija saa odottaa irrallisten tapahtumaketjujen yhdistymistä. Väkivalta ja raakuus menee toisinaan hiukan yli ja lipsahtaa mässäilyn puolelle, mutta minua se ei suuremmin häiritse.