lataus%20%283%29.jpg

Olisiko Risto Ahti lukenut liikaa Nietzscheä? Sillä tavalla minäkin nuorempana kiinnostuin filosofiasta, mutta uteliaisuuteni tyrehtyi nopeasti sillä mitä enemmän filosofiaa luin sitä selvemmin ymmärsin, ettei filosofia ole muuta kuin arkiselle asialle asian näkyvää ja käytännöllistä olemusta suuremman merkityksen etsimistä - ja mitä enemmän ymmärryksen ydintä etsii sitä varmemmin asian todellisen tarkoituksen unohtaa. Suosittelisin siis Risto Ahdillekin vähemmän filosofiaa ja enemmän elämää, koska ajoittain teksti oli hyvinkin sujuvaa ja tuntui hirveältä haaskaukselta arastella tarinankerrontaa ja piiloutua korusanojen, sekavan ja järjestelemättömän Walmart-filosofian (=halpaa filosofiaa kaikesta) ja runouden taakse.

Miksi ei voi vain kirjoittaa runoja, jos ei tahdo kertoa tarinaa?

Tämän tarinan kuvitteellinen päähenkilö on Janne, mutta oikeasti päähenkilö on Risto Ahti, joka käyttää Jannea kapulana, jota kuljettaa elämänvaiheesta toiseen saadakseen aasinsillan seuraavaan jaaritteluun. Kaikkein ärsyttävintä on se, että aiheet pyörivät paljolti samassa aihepiirissä kuin aiemmin lukemassani Metsän miehessä. Vielä yksi Ahdin kirja. Pelkään, että joudun lukemaan kolmannen täynnä tätä samaa. Hyvä kirjoittaja, joka ei ymmärrä pysyä lestissään (runoudessa). Luulen, että Ahdin runoista voisin jopa tykätä.