Azerbaidzaniin sijoittuva Kiviset unet kertoo näyttelijä Sadai Sadyglysta, joka yrittää auttaa Bakun levottomilla kaduilla julman väkivallan kohteeksi joutunutta armenialaista naapuriaan, mutta päätyykin itse henkihieverissä sairaalaan. Maatessaan tiedottomana sairaalavuoteessa Sadai palaa muistoissaan menneisyyteen, aikaan jolloin hän tutustui vaimonsa isään, tohtori Abaselijeviin, ja vaelsi tämän seurassa kotikylänsä, Ailisin, kirkoissa ja ympäristössä kuunnellen tarinoita surullisista ihmiskohtaloista ja armenialaisiin kohdistuneista raakuuksista, väkivallasta jonka vaikutukset jättivät sukupolvesta toiseen periytyviä haavoja. Tämä on kirja siitä, kuinka ihmisen inhimillisyys voidaan haudata ja korvata sokealla mielivallalla, mutta samalla tämä kirja kertoo myös niistä ihmisistä, jotka periksi antamatta urheasti pitävät tuota inhimillisyyttä elossa.

Kiviset%20unet.jpg

"Miksi hänelle tuli raskas olo, kun hän näki raskaana olevia naisia tai nuoria pareja, jotka kävelivät puistoissa tai bulevardeilla? Oliko hän todella ainoa, joka pelkäsi noiden ihmisten tulevaisuuden vuoksi?" Akram Ailisli/Kiviset unet

Kansi kuvaa hyvin sisältöä. Hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä, mutta jos on jo valmiiksi menettänyt uskonsa ihmiskuntaan tätä kirjaa ei missään nimessä kannata lukea. Ensimmäisen luvun jälkeen vielä ajattelin, että tämä on kaunis ja jotenkin rauhoittava teos. Toisen luku sai ajattelemaan, että olisipa kiva jos omistaisi tynnyrillisen maailman tappavinta ruttoa, jolla voisi hävittää ihmisrodun kerta laakista.