Minulla ei ole huumorintajua. Tai sitten tämä näytelmän pohjalta kirjoitettu Otto Viljakaisen testamentti ei ollut hauska.  

thumbnail%20%2811%29.jpg

Kirja kertoo pieneen pohjoissatakuntalaiseen kylään saapuvasta kulkurista, Viljakaisesta, joka asettuu asumaan vuosikymmenen tyhjillään seisoneeseen mökkiin. Siitäkös kyläpahasen juorukellot - muita kylässä ei tunnu asuvankaan - villiintyvät ja miehen aikeita käydään jopa poliisipartion voimin selvittämässä, mutta tuloksetta. Kenties juuri salamyhkäisyys ja etenkin tuon salamyhkäisyyden johdosta kyläläisiin pesiytynyt kuvitelma Viljakaisen varakkuudesta, tekee tästä kylän merkkihenkilön, jota yritetään vetää mukaan milloin mihinkin toimeen ja tuumaan. 

Minua sitten jaksaa ihmetyttää, mikä saa ihmiset pitämään huijareita ja petollisia retkuja hauskoina? Ehkä näille tarinoille nauravat ne, jotka eivät ole koskaan tavanneet patologista valehtelijaa tai ne, jotka itse ovat sellaisia.