Jätän taas noista s- ja z-kirjaimista väkäset pois, koska ei riitä kärsivällisyys selvittää mistä saan merkit käyttöön.

thumbnail%20%286%29.jpg

Aitmatov on minulle entuudestaan tuttu kirjailija niiltä ajoilta, kun olin täysin hurahtanut neuvostokirjailijoihin. Siitä on parikymmentä vuotta, enkä enää muista mitä olen tältä kirjailijalta lukenut ja mitä en, siispä luen nämä uudelleen. Tämä Dzamilja tuntui heti ensimmäiseltä sivulta lähtien niin tutulta, että todennäköisesti tämä kuuluu niihin luettuihin.

Kyseessä on kirgiisiläiskylässä asuvan Dzamiljan ja sodassa rampautuneen ja perheettömän Danijarin klassinen rakkaustarina. Dzamiljan mies on muiden kylän taistelukykyisten miesten tavoin rintamalla ja naiset ja lapset joutuvat perheidensä elättäjiksi. Dzamiljakin haetaan raskaisiin miesten töihin, koska muuta työvoimaa ei ole. Samalla hän tutustuu erakkomaiseen Danijariin, jonka mielenliikkeistä ei kukaan ole perillä. Tehdessään työtä rintarinnan he kuitenkin rakastuvat siitä huolimatta, että Danijar tietää Dzamiljan kuuluvan Sadykille. Kertojana toimii Sadykin nuorempi veli. 

Kirjan toinen tarina on Punahuivinen poppelini. Lehtimies tapaa työmatkallaan nuoren kuorma-autonkuljettajan ja päätyy kuuntelemaan tämän kertomusta tytöstä nimeltä Asel, jolle hän eräänä päivänä antaa kyydin ja johon ensisilmäyksellä ihastuu. Rakkaustarina etenee onnellisten tähtien alla, kunnes ammattiylpeyden tunnossa tehty virhearvio töissä suistaa Iljasin ja Aselin elämän tasaisilta raiteiltaan.