Akuuttilääkäri Milla Vartiainen ja Millan ystävä Aappo ovat kotimatkalla yhteisen ystävänsä hääjuhlista, kun he huomaavat lumipenkasta pilkottavat takavalot. On tapahtunut vakava kolari, jossa on osallisena rekka ja henkilöauto. Yksi uhreista on teini-ikäinen Lydia Miettunen, jolla myöhemmin paljastuu myös kolarista riippumaton munuaisten vajaatoiminta. Luodessaan hoitosuhdetta Lydiaan, Milla kiinnostuu Lydian perheestä, jossa kaikki ei näytä olevan kohdallaan. Lydian isä ei usko olevansa tytön biolgoinen isä ja kertoo ajaneensa tahallaan päin rekkaa, eikä tämä jää perheen ainoaksi murhenäytelmäksi. Vain paria kuukautta ennen kolaria Lydia on kuullut Jirca-serkkunsa kadonneen mystisesti kesken moottorikelkka-ajelun. Jircasta itselleen munuaisluovuttajaa toivova Lydia pyytää Millaa selvittämään, mitä Jircalle on tapahtunut.

Samaan aikaan Aappo uurastaa omassa työpaikassaan, ilmaisia terveysvakuutuksia kauppaavassa Farmagenissa, joka vaatii vakuutuksen vastineena asiakkailtaan genomiprofiilin, jonka pohjalta yritys pyrkii luomaan maailmanlaajuisen biopankin Ouluun. Kun Aappo Millan pyynnöstä hakee Farmagenin tietokannasta Jircan tietoja selvittääkseen elinluovutuksen mahdollisuutta paljastuu, että samoja tietoja on haettu Jircan katoamisen jälkeisenä päivänä jonkun tuntemattoman venäläisen toimesta. Kaksikon jatkaessa tutkimuksiaan käy selväksi, että kunnianhimoisella biopankkiviritelmällä on arvaamattomia ja hengenvaarallisia varjopuolia. 

organus.jpg

Onneksi päähenkilö Milla on tässä romaanissa hiukan vähemmän ärsyttävä kuin ensimmäisessä osassa, mutta uhriutuvuus ja yltiödramaattisuus ovat edelleen iso osa Millan persoonaa. Aivan uskomattoman ärsyttäviä piirteitä aikuisessa ihmisessä. Teini-ikäisellä ymmärtäisin, mutta aikuisen piirteenä tuo on silkkaa epäkypsyyttä ja narsistisuutta. Hatunnosto Toni Aholle kuitenkin siitä, että Millaa oli henkilöhahmona yritetty viedä eteenpäin ja jalostaa. 

Toni Aho ei kuitenkaan päässyt eroon laahaavasta, tunnelmaa latistavasta kirjoitustavasta vielä tässäkään romaanissa. Lisäksi yksityiskohtaiset selostukset ihmisten vammoista koettelivat sietokykyä. Kestän kyllä väkivaltaiset rikosromaanit silloinkin, kun niissä kuvaillaan uhreja, mutta onnettomuusuhrien aivomönjät jättäisin mieluusti aivokoppaan. Onnettomuus tuntuu todennäköisemmältä kuin murha, siksi sen yksityiskohtainen kuvailu tulee turhan lähelle lukijaa.

Kirjailija myös paljasti tässäkin kirjassa oman naisnäkemyksensä. Milla on opiskellut lääkäriksi, mutta Toni Ahon mielestä hän ei kuitenkaan tiedä, että 44-vuotias nainen voi olla hedelmällinen. "Miten se ylipäätään on mahdollista... edes biologisesti?" kysyy lääkäri (MIlla) alasta mitään tietämättömältä äidiltään, joka haaveilee iltatähdestä. Toni Ahon mielestä nuori nainen on väheksyttävä (Exitus romaanissa) ja keski-ikäinen nainen on liian vanha. Ammattikirjailijan kuuluisi pitää omat mielipiteensä kurissa kirjoittaessaan henkilöhahmonsa näkökulmasta. Tuollainen ymmärtämättömyys naisia ja biologiaa kohtaan ei tunnu uskottavalta, kun sitä yritetään esittää lääkäriksi opiskelleen naisen näkökulmana.