Vailla varjoa on dekkariksi juuri sopivan napakka ja tiivis tarina, jonka päähenkilö, toimittaja Eva Raulo, matkustaa Almerìaan tekemään juttua tomaatin alkuperästä ja matkasta suomalaisiin ruokapöytiin, mutta päätyykin pelastamaan kaapattua nuorta naista ja vauvaikäistä pikkutyttöä järjestäytyneen rikollisuuden organisoimasta ihmiskaupparingistä. 

thumbnail%20%2822%29.jpg

Inhoan tällaisia aiheita. Järjestäytynyt rikollisuus, ihmiskauppa, kyseenalaiset työnvälittäjät jotka kohtelevat työntekijöitä kuin panttivankeja, rikollisten talutusnarussa venkoileva virkavalta, ihmisoikeudet... nämä ovat niitä aiheita, jotka myrkyttävät mieleni. Minulle riittää kun tiedän, että tätä tapahtuu, enkä minä mahda sille mitään. Tai mahdanhan minä: valitsen aina kotimaista, kun sitä on tarjolla, ja suosin reilun kaupan tuotteita. Jos olisin mies, mahtaisin enemmänkin. Voisin olla miehinen äänitorvi, joka puhuu ihmiskaupasta ja epäinhimillisyydestä, seksityöläisistä ja orjuudesta. Miksikö en voi tehdä sitä naisena? Koska miesten mielestä olisin vain kaiken kieltävä tiukkanutturainen ilonpilaaja. Seksi/ihmiskauppa on rikos, jonka vain miehet voivat lopettaa, eikä miehillä ole mitään aikomusta niin tehdä.