"Meillä, siis mulla ja Saabilla, mä aattelen, kellä muulla. Tollanen nopee keskustelu. Pitäiskö mun heittää nyt jotain rentoo? Et mä oisin jotenki letkee. Mut en mä keksi mitään." Riikka Ala-Harja/En Saab

thumbnail%20%288%29.jpg

Myönnän, että olen kartellut tällaista kirjallisuutta. Thelma and Louise taitaa olla ainoa katsomani maantie-elokuva, maantieromaaneja en ole muistaakseni lukenut ainoatakaan. Ne eivät yksinkertaisesti kiinnosta minua. En saa vapaudentuntua kirjoista, saan sitä ajamalla itse. Lisäksi tämä on kirjoitettu alusta loppuun vahvalla murteella. Yleensä viimestään se saa minut palauttamaan kirjan hyllyyn, mutta koska uhosin lukevani kaikki mitä vastaan tulee... no, tässä sitä nyt ollaan. 

En Saab on siis bensankatkuinen road trip -romaani täynnä ihastumista ja vapaudenhuumaa. Ukrainalaissyntyinen Olga vie uskollisen Saabinsa korjaamolle vaihdattaakseen rikkinäisen turvavyön lukon ja ihastuu ensisilmäyksellä näyttävännäköiseen mekaanikkoon, joka sattumoisin on myös Saab-harrastaja. Auton yhteen liittämät Olga ja "muikkeli", ja Saabin sisätiloissa piilotteleva kärpänen, lähtevät yhteiselle road tripille, jonka aikana Olga käy läpi paitsi kipeästi päättynyttä parisuhdettaan Pupunhampaaseen myös perheensä kohtaloa Ukrainassa Tshernobylin ydinonnettomuuden aikaan, kun Olga itse lillui suruja tuntematta äitinsä kohdussa. 

Olgan ja mekaanikon ontuva flirttailu saa kyllä sydämen muljahtamaan, vaikka olen kaikkea muuta kuin romanttinen ihminen. Siinä on jotain niin hölmöä ja kömpelöä, että se on suloista. Mutta kuten useimmiten tapahtuu, tämäkään tarina ei ole vaaleanpunaista hattaraa, ja muikkeli paljastuu joksikin muuksi kuin Olga alussa toivoo. Kirja päättyy juuri niin kuin tällaisen kirjan kuuluukin päättyä. Matka jatkuu...

Ei maailman paras kirja, mutta ihan jees. Menisi ehkä parhaiten kesälukemisena. Näin pakkasten aikaan oli hankalampaa päästä tunnelmaan.