Tiedättekö mitä inhoan nykykirjallisuudessa? Nykykirjallisuudesta puuttuu täyteläisyys. Klassikoissa on (useimmiten) syvyyttä, latausta, ja tunnelmaa. Nykykirjallisuus vain rynkyttää menemään tappavalla rutiinilla. Harvassa nykyajan kirjallisessa teoksessa on annettu tarinalle arvoa ja aikaa, säädetty ja rakastettu jokaista sanaa. Kieli on kuin hiusraudalla suoristettu tukka tai särmittömäksi hiottu lauta. Toinen ääripää on sekavaksi vyyhdiksi vedetty kihara, mutta niitä harvemmin nykykirjallisuudesta löytää. Eikä sekään hyvä ole.

Kun näin tämän kirjan kannen ja nimen minussa heräsi kutkuttava tunne, että tästä lukuelämyksestä voi tulla jotain erilaista. Toivettani tuki etukannen sisäpuolelta löytynyt mainita, että kyseessä on Alanivan esikoisromaani, joka on voittanut Turun Yliopiston ja kustantamo Savukeitaan järjestämän kirjoituskilpailun. Näistä esikoisromaaneista löytyvät usein ne suurimmat aarteet. 

thumbnail%20%2834%29.jpg

"Sinä iltana olin palannut kotiin ja miettinyt koko yön, oliko Erik joskus nähnyt kehrääjän muuttuvan naiseksi. Mieleeni ei ollut juolahtanutkaan, että ehkä hän olikin nähnyt, miten nainen oli siipensä levittäen muuttunut kehrääjäksi."

Villa Vietin linnut on upea romaani saaressa sijaitsevan ränsistyneen kartanon entisistä ja nykyisistä asukkaista, vahvoista - ja samalla niin hauraista - naisista, traagisista kohtaloista, ja sekavaksi vyyhdiksi sotkeutuneista elämänlangoista. Erityishuomiota saa Ellie, joka syntyy tuolloin jo lähes asumiskelvottomaan Villa Viettiin ja elää eriskummallista ja eristäytynyttä elämää keskellä mustavalkoisia valokuvia, menneen ajan aaveita, ja kaikkialla parveilevia lintuja; eläviä ja kuolleita. Erittäin kaunis ja koskettava romaani. Suosittelen ostamaan vaikka äitienpäivälahjaksi. Pitkästä aikaa kirja, joka pääsee Omat suosikit -kategoriaan.