Muuttotouhujen vuoksi bloggaaminen ja lukeminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Sain vihdoin luettua tämän Esikoisen, jota olen tarponut läpi muuton ohessa jo yli viikon. Esikoinen on melko kummallinen dekkari, jonka tarinaan uppoutuminen olisi ehdottomasti vaatinut enemmän keskittymistä. Kirjassa on niin erikoista sanastoa ja tarina häilyy jossain fantasian, kauhun, ja paranormaalin rajamailla, etten mitenkään saanut punaisesta langasta kiinni. Lukemiseen tuli liian pitkiä taukoja, lukuympäristö oli liian levoton. 

esikoinen.jpg

Päähenkilönä häärii yhteiskunnan rattaiden ja kirjanpidon ulkopuolelle pudonnut entinen poliisi Viveca Eldh, joka toimii kovaotteisena auktoriteettina pultsareiden, narkkareiden, ja rikollisjengien hallitsemilla Tukholman kaduilla silloin, kun kunnon väki on lukkiutunut turvaketjujen taakse nukkumaan tai sulkenut muuten vain silmänsä. Viveca on erikoistunut penkomaan rikoksia, joiden edessä poliisi on neuvoton, kuten sairaalassa tapahtunutta vastasyntyneen lapsen rituaalimurhaa ja mediassakin kummastusta herättävää luolamiehen tapausta. Luolamies on todellisuudessa nuori mies nimeltä Jonas, joka mystisesti huijaa kuolemaa ja saa siinä ohessa yliluonnolliset voimat - ja peräänsä pyövelin.

Koko luku-urakan ajan koin tarvetta löytää kaikelle jokin luonnollinen selitys. Yleensä en häiriinny tällaisista yliluonnollisista lisämausteista, mutta ehkä en vielä ollut valmis ymppäämään niitä rikoskirjallisuuteen. Olen sillä tavalla ahdasmielinen.