Kun viisi BaileyTennantsin työntekijää suuntaa ryhmäytymisretkelle Australian villiin luontoon, pahamaineiselle ja armottomalle Giralangin ylängölle, ilmassa leijailee myrskypilviä ja pahoja enteitä. Ylänkö on kuuluista yli kaksikymmentä vuotta sitten tapahtuneesta murhasarjasta, mutta sitäkin enemmän naisia kavahduttaa jäätävän kylmä sää, kitkaiset keskinäiset suhteet, ja porukan heikot suunnistus- ja erätaidot. Ei ihme, että ensimmäisen telttayön jälkeen ryhmä eksyy polulta ja katoaa keskelle erämaata.

Etsinnät ovat täydessä vauhdissa, kun neljä ruhjoutunutta ja hätääntynyttä naista löytää takaisin ihmisten ilmoille, mutta missä on piikikäs ja kylmäkiskoinen Alice Russel, jonka yhteistyö poliisin kanssa BaileyTennantsiin liittyvässä rahanpesujutussa on rikoksen selvittämisen kannalta avainasemassa? Tätä lähtee selvittämään keskusrikospoliisin talousyksikön tutkija Aaron Falk työparinsa Carmen Cooperin kanssa. 

luonnonvoimat.jpg

Tämä toinen Harperin romaani on yhtä lailla hyvää lukemista kuin edellinenkin, mutta ei aivan yhtä addiktoiva kuin Kuiva kausi. Pidin psykologisesta lähestymistavasta ja henkilöhahmot on tässäkin kuvailtu syväluotaavasti. Erityisen mieltä kutkuttavaa on se, kuinka jokaisen naisen luonteessa on jokin piirre, joka on hunnutettu piiloon. Niin kuin ei oikeassakaan elämässä ihmistä voi oppia todella tuntemaan heti ensitapaamisella, tässäkin jokaiseen henkilöhahmoon on tutustuttava asteittain, pikkuhiljaa. Tällainen analyyttista mieltä kiusoitteleva teksti kiehtoo etenkin naislukijoita, niin minuakin, joskin osan kohtauksista olisin ehkä itse karsinut pois. Karsiminen olisi supistanut sivumäärää, mutta samalla tarinasta olisi tullut karskimpi ja raamikkaampi. 

Tämä Luonnonvoimat onkin dekkari, joka saattaa pitkästyttää mieslukijoita, mutta toisaalta talousrikokset ja rahanpesuun liittyvän rikoksen rakenne kiinnostaa perinteisesti enemmän miessukupuolta. Tässä kirjassa bisnes on kuitenkin toissijainen juttu ja lukiessa pohdinkin miksi päähenkilö on töissä juuri talousrikoksia selvittävässä yksikössä, vaikka talousrikoksilla ei ole ollut näissä kirjoissa merkittävää roolia?

Syy, miksi itselleni epätyypillisesti erottelen miehet ja naiset on se, että joskus sillä on merkitystä. Olkoon sitten yleistämistä tai ei; naiset ja miehet eivät ole toistensa peilikuvia. Yhä edelleen vuonna 2020 naiset tarkkailevat ympäröivää maailmaa miehiä analyyttisemmin ja miehet konkreettisemmin ja teknisemmin. Tämä totta kai vaikuttaa myös lukukokemukseen.