Lale on Slovakiasta Auschwitziin lähetetty juutalaismies, joka määrätään tatuoimaan keskitysleirille saapuvien vankien ihoon tunnistusnumerot. Eräänä päivänä hän saa tatuoitavaksi Gitan, naisen, joka vangitsee hänen katseensa ja sydämensä. Julman vartija Baretskin välityksellä Lale aloittaa Gitan kanssa kirjeenvaihdon, joka voisi pahimmillaan olla kohtalokas heille molemmille, mutta siitä alkaakin kuolemaa uhmaava rakkaustarina, jonka siivellä keskitysleirin pelon ja nälän riivaamaan helvettiin itää armon ja hyvän tahdon siemen. 

Kansi_1321.jpg

En jaksa näitä juutalaisvainoihin ja keskitysleireihin sijoittuvia romaaneja. Nuorempana sain näistä melkeinpä mielihyvää, koska mitä kurjempi aihe oli ja mitä surullisemmaksi kirjan lukemisesta tulin sitä selvemmin koin, että arvioni ihmislajin kelvottomuudesta osui oikeaan, mutta nyt vanhetessa olen tietoisesti kartellut tätä aihetta. Lisäksi Lale on niin täydellinen, että väkisin epäilee hänen silotelleen omaa persoonaansa ja tekemisiään. Tämä on siis tositarina ja kirjoitettu alunperin elokuvan käsikirjoitukseksi, josta se on sitten muokattu romaaniksi, mikä voikin selittää tekstin kahnaamisen: jokin lauseissa vain tökki ja kiusasi. Ilahduttavaa oli, ettei tämä ollut läheskään niin pitkä kuin etukäteen pelkäsin. E-kirjanakin opus oli luettavissa melko nopeasti. En sano, että kirja on huono, mutta en minä siitä nauttiakaan osannut.