Kun on kyse virolaiskirjailijasta, olen varovaisen optimistinen. Yleensä virolainen kirjallisuus ei tuota suurta pettymystä. Tämä Pyhiinvaelluskin on hyvin kirjoitettu ja aiheelleen uskollinen romaani jota voin suositella kaikille, jotka ovat ristiretkistä ja tuon ajan yhteiskuntajärjestyksestä kiinnostuneita, mutta vaikka historialliset romaanit ovat etenkin nuorempana olleet lähellä sydäntäni, tämä meni kyllä hiuksenhienosti ohi.

lataus%20%2811%29.jpg

Tarina kertoo nimensä mukaisesti Ranskasta matkaan lähtevästä ristiretkeläisten armeijasta, jonka tarkoituksena on vapauttaa Jerusalem pakanoiden vallasta. Päähenkilö on Dieter, josta kokemus muovaa taitavan ja älykkään sotamiehen, mutta jonka ymmärrys yltää sotatannerta pidemmälle. Älykäs ja kyseenalaistava mieli näkee verenvuodatuksen ja näennäisen hurskauden takana kylmää vallanhimoa ja kieroilua. 

Ehkä itseäni jopa hiukan ärsytti tätä lukiessa. Suurin ongelma oli varmaankin lähestymistapa. Kenellekään ei ole enää nykypäivänä mikään tabu sanoa, ettei ristiretkissä pohjimmiltaan ollut kyse käännyttämisestä vaan vallasta ja hallinnasta. Uskallan väittää, että 90% kaikesta uskonnollisesta liikehdinnästä - uskonnosta riippumatta - on joko suoraan tai välillisesti kytköksissä valtaan ja hallintaan. Totuus on masentava, siksi tahtoisin kirjoissa paeta jonnekin totuuden vääristyneille takamaille. Maille, joita kutsutaan fiktioksi. Tämä olisi ollut hieno kirja, jos se olisi kertonut ristiretkeläisistä, kaikki ainekset enneunineen ja miljöineen mahdollistavat upean tarinan, mutta tällaisenaan se sisälsi piikittelyä ja politikointia, joka pilasi tunnelman ja vei huomion pois mielenkiintoisista henkilöhahmoista, jotka mielestäni olisivat ansainneet enemmän.