"Yli kaksikymmentäseitsemän vuotta sitten, marraskuun 11.päivänä vuonna 1954 Schmeisser-pistoolilla ammuttu 6,35 kaliiperin luoti lentää yhä ilmassa. Minun ajanlaskussani se ei ole pysähtynyt vieläkään. Luoti on aurinko ja minä sen kiertolainen."  Linnea Alho/Todistaja

thumbnail%20%2829%29.jpg

Todistaja on kolmessa ajassa etenevä astetta kiehtovampi sukuromaani, jonka pääosassa vanhempaa sukupolvea edustaa sotaveteraani Keijo, joka on elämässään ehtinyt sekä nousta menestykseen että karahtaa karikolle. Mielenterveyden pettäessä hän syyllistyy järkyttävään veritekoon, jonka perintö jää jälkipolville. Keijon menneisyys kerrotaan takautuvasti ja mies on mukana kirjassa alusta loppuun, vaikka nykypäivässä ehtiikin jo heittää lusikan nurkkaan. Jopa niinkin kauas menneisyyteen, kuin Keijon omaan lapsuuteen, palataan.

Siellä missä kello ei käy aikaa nuorena miehenä kuollut Helmer häilyy tämän ja tuonpuoleisen rajalla. Kuollessaan elämänsä parhaita vuosia eläneen Helmerin sielu ei osaa päästää irti ja välitilan absurdisessa tahdottomuudessa Helmer hapuilee tietä läpi merkityksettömyyden etsien kiintopistettä.

Anne, Keijon lapsenlapsi, etsii myös omaa tietään herkästä ja tarkkanäköisestä lapsesta nuoreksi tiedonjanoiseksi naiseksi, joka käsittelee ajan mahdottomuuksia ja mahdollisuuksia paitsi oman elämänsä ja kokemustensa myös etäiseksi jääneen ja hiukan pelottavaksikin kokemansa isoisän kautta. Kirjassa nämä kolme tarinaa kulkevat osin rinnakkain, osin lomittain, ensimmäisiltä sivuilta aivan viimeisille sivuille asti.  

Kirjassa on valtavasti luettavaa. Jos minulla olisi ollut valta määrätä tämän romaanin kohtalosta, olisin supistanut sitä huomattavasti. Tämä suuri määrä välillä turhiakin yksityiskohtia aiheuttaa sen, että tarina poukkoilee ja rönsyilee sinne tänne ja vaati lukijalta melkoisen määrän keskittymistä karsia mielessään ne asiat, jotka ovat tarinan kannalta merkittäviä. Mutta ideasta pidin valtavasti. Pidin ulottuvuuksista ja lähestymistavasta, unenomaisuudesta. Pidin myös siitä kuinka jokainen kirjan henkilö on kertomisen arvoinen omana itsenään ilman, että tarvittiin muita henkilöitä selittämään miksi juuri hänen pitää tässä kirjassa esiintyä. Sellainen merkityksellisyys tästä romaanista kyllä huokui. Suosittelisin lukemaan melko nopeassa tempossa. Minulla on niin kiire tällä hetkellä, että jouduin lukemaan pienissä erissä. Se vaikeutti kokonaisuuden hahmottamista.