Nimi jo paljastaa, että tämä kirja sisältää monta lyhyttä kertomusta, mikäli niitä nyt voi kertomuksina pitää. Enemmän ne muistuttavat välähdyksenomaisia muistoja satunnaisista kohtaamisista tai juttuja, joita kerrotaan mummolan kahvipöydässä, kun ei muutakaan keksitä. Kirjoitustyyli ei tosin vastaa mummolankahvipöytäkeskustelutyyliä (sainpas laitettua tuohon tuollaisen tyhmän sanahirviön).

2136345.jpg

Älkää luovuttako ensimmäisten juttujen jälkeen, tarinat kyllä muuttuvat paremmiksi. Ehkä näistä nauttiminen vaatii kirjailijan sielunmaisemaan pääsemisen verran uppoutumista, vaikka itse kertomusten ymmärtäminen ei vaadikaan mitään sen syvällisempää filosofista ymmärrystä. Hyvin helppoa ja kevyttä lukemista. Sopii kesälomahetkiin.