"Vapaus on, että kasvamme vastakohtien yli, omien torniemme yli, hyväksi ja pahaksi mieltämiemme asioiden yli. Silloin ne tornit luhistuvat itsestään." Doctor Ammondt/ Herkules!

thumbnail%20%2835%29.jpg

Mietin tuossa lukiessa parasta tapaa kuvailla tätä kirjaa. Sitten kirja antoi minulle vastauksen ihan itse: tämä kirja on kosto Kaalimadolle. Kosto kaikille niille lukemattomille naisille suunnatuille seksileluille, jotka ovat heikon itsetunnon omaavien miesten mielestä suuri uhka heidän miehisyydelleen. Miesten seksilelut ilmeisesti ovat ok, mutta ei naisten. Jos oikein kärkkäästi lähtisin tämän kirjan sisältöä kuvaamaan, voisin sanoa, että päähenkilön mielestä naisten tehtävä on toimia miesten tarpeiden ja luontaisen metsästysvietin mahdollistajana, mutta naisten pyrkimys löytää omat tarpeensa ja luontaiset halunsa ovat pelkää haihattelua ja teennäinen yritys nujertaa miehisyyden herkät, ikiaikaiset rakenteet.  

Tässä kirjassa mies paljastaa häpeilemättä heikot kohtansa: murentuneen itsetuntonsa, tosielämän kanssa törmäyskurssilla olevan äitelän naiskuvansa, ikäkriisinsä, yksinäisyytensä ja katkeruutensa. Naislukijoita kehoitan ottamaan kirjan huumorilla. Liika ryppyotsaisuus tätä lukiessa nostaa veren maun suuhun. Kirjoittaja mm. toistuvasta muistaa mainita, kuinka on joutunut maksamaan elatusmaksut vaikka nainen on löytänyt toisen miehen, mutta sen hän toteaa vain kuin sivumennen, että on itse mennyt naimisiin alunpitäenkin vain käytännön syistä, ei siksi että olisi naisestaan oikeasti välittänyt. Ainakaan sillä tavalla kuin naisesta kannattaisi välittää ennen naimisiin menoa.

Oman osansa huonoon naismenestykseen kertoja myös sivuuttaa vähän kuin luonteenpiirteenä, kiinteänä osana itseään. Siis sen älyttömän asioiden romantisoimisen ja idealistisuuden, joka tuhoaa kaikki mahdollisuudet terveeseen, tasapainoiseen parisuhteeseen yksinkertaisesti siitä syystä, ettei noin itseensä ja omiin aatteisiinsa kietoutunut ihminen voi mitenkään toimia arjessa kovin rationaalisesti. Tuollaisten utopialasien läpi katsottuna ihmiset tuottavat aina pettymyksen, muuta mahdollisuutta ei ole, koska ihmiset muuttuvat siinä missä maailmakin. Jos joku ei pysty kehittymään ja kasvamaan tuon muutoksen mukana, hän jää ikuisesti sikiöasteelle. Ei elämästä silloin mitään tule. Ehei! Tuollainen ei ole muuttumaton luonteenpiirre vaan luonteen heikkous. Luonteenpiirre se on vain siinä tapauksessa, että se on osa persoonalisuutta ja antaa tälle 'toimivalle yksikölle', jota ihmiseksi kutsutaan, persoonallisen lisävärin. Tukisi tämän minuutta ja itseyttä. Mutta tämän kirjan kertojan tapauksessa tuo piirre on vallannut koko persoonan kuin mikäkin katala loinen, joka munii munansa hyönteisen sisälle, missä toukat sitten kuoriuduttuaan syövät isäntänsä sisäelimet. 

Kokonaisuutenaan tämä kirja on kirjoitettu todella hyvin. Pohdiskelevasta, ajatusten virtaa muistuttavasta tyylistä huolimatta kertoja ei jaarittele tyhjänpäiväisiä vaan kaikki kirjoitettu tukee kokonaisuutta oikein mallikkaasti. Vaikka juonenkäänteitä ei ole, kyllästymään ei pääse. Löysin tästä paljon joko tarkoituksellista tai tahatonta huumoria, todennäköisesti kumpaakin, ja naislukijoita kehoittaisinkin nauramaan ärtymyksen päälle. Filosofinen puoli ei missään vaiheessa ylittänyt edes tällaisen amistaustaisen keskivertopulliaisen ymmärrystä, joten helppoa luettavaa niillekin, jotka eivät yleensä tällaista kirjallisuutta lue.